torstai 27. syyskuuta 2018

Kahden ponin kaverina

Numi oli mulla syyskuun alussa viikon hoidossa, joten sain tilaisuuden tutustua siihen vähän paremmin. Numi osoittautui tosi reippaaksi, yritteliääksi, mukavaksi ja mielenkiintoiseksi poniksi. Alkuun oli havaittavissa pientä testailua, mutta mitään pahaa Numi ei tehnyt ja se luopui testailusta tosi nopeasti. Numi oli tosi reippaasti kaikessa tekemisessä mukana, vaikka olinkin sille uusi tuttavuus. Se myös uskalsi kokeilla rohkeasti uusia juttuja mun ja Frostin kanssa. Meidän yhteinen viikko meni tosi mukavasti ja päästiin tekemään kaikenlaista. Käytiin molempien ponien kanssa maastossa sekä maasta että selästä käsin ja harjoiteltiin uusia juttuja myös kentällä.


Hienoin juttu kyseisellä viikolla oli ehdottomasti kentällä tapahtunut edistys. Kenttä on ollut Numille epämieluinen paikka eikä sen kanssa olla sen vuoksi viimeaikoina siellä kauheasti touhuttu. Niimpä päätin ottaa Numin vapaana mukaan, kun harjoiteltiin Frostin kanssa omia juttuja. Numi hyödynsi aikansa tehokkaasti syömällä kentän laidalla kasvavaa ruohoa. Välillä se kävi moikkaamassa mua ja Frostia ja jatkoi sitten omia touhujaan. Vähän Numi oli tästä järjestelystä ihmeissään, mutta se ei ollut missään vaiheessa jännittynyt tai ahdistunut, vaan enemmänkin kiinnostunut kaikesta, mitä se kentältä löysi.

Numi oli hirmuisen innokas piehtaroimaan ja se piehtaroi joka kerta kentällä ollessaan. Se oli myös piehtaroinut aina, kun hain sen tarhasta, joten sain harjailla pölyä ja hiekkaa sen karvasta ihan urakalla.

Koska Numin ensimmäiset kenttäharjoitukset menivät niin hienosti, päätin viedä sen toisena päivänä kentälle uudestaan, mutta tällä kertaa ilman Frostia. Päästin Numin taas vapaaksi ja annoin sen alkuun touhuilla rauhassa omia juttujaan. Muutaman kierroksen kierrettyään Numi tuli mun luokse kentän keskelle. Päätin ihan mielenkiinnosta kokeilla, miten Numi reagoi, jos lähden rauhassa kävelemään kentällä ympäriinsä. Yllätyin ihan valtavasti, kun Numi lähti kävelemään mun perässä. Frostin kanssa meillä meni oma aikansa, että se teki samoin vapaana ollessaan, joten en arvannut Numin seuraavan näin nopeasti sille suhteellisen vierasta ihmistä. Siinä sitten ihan ihmeissäni kiertelin ja kaartelin kentällä välillä pysähtyen. Numi tarkkaili mua koko ajan korvat hörössä ja seurasi tosi tarkasti perässä kaikkea mitä tein. Ainakaan siis maasta käsin työskenneltäessä kenttä ei tuntunut olevan ponille epämieluinen paikka, kun se niin mielellään ja vapaaehtoisesti siellä puuhasi.


Mulla on itsellä sellainen periaate, että mahdollisuuksien mukaan tutustun heppaan ensin maasta käsin ja vasta, kun mulla on sellainen olo, että hevonen itse on valmis päästämään mut selkäänsä, harkitsen ratsastusta. Mulla oli lupa ratsastaa Numilla, mutta suhtauduin meidän viikkoon alusta asti sellaisella asenteella, että tehdään vain maasta käsin ja opetellaan tuntemaan toisemme. Numi suhtautui muhun kuitenkin niin hyvin ja luottavaisesti, että muutin mieltäni ja loppuviikosta käytiin ponien kanssa maastossa. Numi oli niin innokkaasti ja reippaasti mukana kaikessa, että ajattelin sen nauttivan yhteisestä maastolenkistä. Niinhän se nauttikin ja meidän maastolenkki sujui tosi hienosti, kun Numi oli toipunut alkujärkytyksestä mun kiivettyä sen selkään. Numin ravi oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa verrattuna muihin hevosiin, joilla olen aiemmin ratsastanut. En osannut istua sen ravissa yhtään, vaan pompin sen kyydissä ihan holtittomasti ja meinasin tipahtaa... Numi ei onneksi siitä suuttunut, vaan kuunteli hienosti ja tarkasti kaikkia apuja mun pomppimisesta huolimatta. Itselleni tuli tosin sellainen olo kuin olisin ratsastanut ensimmäistä kertaa, mutta onneksi meillä ei ollut yleisöä. Laukkaa otettiin pieni pätkä, josta Numi innostui niin, että hyppäsi hetken päästä tietä ylitettäessä ojan yli täysin varoittamatta. Mua se lähinnä vaan nauratti, mutta olin selkeästi onnistunut tavoitteessani toteuttaa ponin mielestä mukava maastolenkki.

Kaikin puolin meillä oli Frostin ja Numin kanssa oikein mukava ja onnistunut viikko. Ponit tykkäsi selvästi touhuta yhdessä ja Numiin tutustuminen oli tosi mukava kokemus.

Kaikkien vaikeuksien ja taistelun jälkeen löysin itselleni tosi kivan videonmuokkausohjelman, joten sain tehtyä meidän maastolenkistä pienen videon! Koska kyseessä on ensimmäinen mun tekemä video, muokkaus ei ole vielä ihan hallussa, mutta nyt kun mulla on muokkausohjelma, niin pääsen sitä pikkuhiljaa harjoittelemaan. Äänet jätin tällä kertaa suosiolla pois säästääkseni teidät mun loputtomalta puhetulvalta ja elämänviisauksilta.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Ponin kanssa puolukassa


Koeviikon ja muiden kiireiden vuoksi blogille ei ole viimeaikoina jäänyt aikaa, mutta täällä sitä taas ollaan. Syyskuun alussa Numi oli mulla viikon hoidossa ja siitä lähtien tuosta viikosta kertova postaus on roikkunut luonnoksena. Kyseinen postaus sisältää videon, joka on luonut kaikenlaisia haasteita, mutta nyt postaus olisi tarkoitus saada vihdoin julkaistua. Löysin itselleni uuden videonmuokkausohjelman ja monien vaikeuksien kautta näyttää siltä, että saan vihdoin julkaistua tänne myös videoita! Mutta koska meistä ei ole Frostin kanssa taas kuulunut pitkään aikaan, ajattelin kertoa, mitä kaikkea ollaan touhuttu menneenä kuukautena.


Kulunut kuukausi on ollut aika rento hevostelun suhteen eikä olla tehty Frostin kanssa mitään erityisen rankkaa. Ollaan käyty tosi paljon metsässä kävelemässä maasta käsin ja yhtenä päivänä käytiin puolukassa. Frosti oli hirveän kiva ja innokas puolukoidenkeräämiskaveri. Se seuraili mua hienosti vapaana mättäältä mättäälle ja seurasi hirmuisen kiinnostuneena mun touhuja. Annoin Frostin maistaa puolukkaa ja siitä tuli sen suurta herkkua samantien. Kun se oli kerran päässyt puolukoiden makuun, sille olisi pitänyt kerätä ja syöttää puolukkaa jatkuvasti. Muutaman kerran se tuli seisomaan mättään keskelle ja yritti syödä puolukat mun nenän edestä... Se ei kuitenkaan onneksi ihan älynnyt, mistä puolukoita noukin, joten sain kerättyä kipponi täyteen ennen kuin poni pisti suun makeaksi. Ollaan myös maastoiltu jonkin verran ratsain, mutta ratsastus on ollut selkeästi vähemmällä. Viimeviikolla innostuin käymään pitkän ja reippaan maastolenkin, jonka päätteeksi Frostillakin oli hikeä pinnassa. Ihan laiskotteluksi homma ei siis ole mennyt.


Ollaan tehty kaikenlaista maasta käsin myös kentällä ja yhden kerran kävin kentällä myös selässä. Pääasiassa ollaan siis puuhattu maasta käsin ja ratsastus on jäänyt vähemmälle. Ajamista ei tässä kuussa olla harjoiteltu ollenkaan.