Sivut

torstai 23. kesäkuuta 2016

Monta tapaa

Kaikki ovat varmasti kuulleet lukuisia kertoja sanonnat "ihmiset ovat erilaisia" ja "uskalla olla erilainen". Koska jokainen ihminen on erilainen, jokaisella on myös omat tavoitteet ja oma tapa tehdä ja toimia. Eri ihmiset pitävät eri asioista, ja jokainen tykkää toimia omalla tavallaan. Sama pätee myös hevosten kanssa toimimiseen. Toinen haaveilee kilparatsastajan urasta, toinen pyrkii löytämään hevoseen yhteyden. Toinen tykkää käyttää hevosella suitsia, satuloita, martingaaleja ym., toinen tykkää kuolaimettomuudesta, kengättömyydestä ym.


Kun vaihdoin tallia, sitä ihmeteltiin kovasti, ja minulta kysyttiin, oliko vanhassa tallissa minusta jotain vikaa. Moni ymmärsi, että vaihdoin tallia, koska en sietänyt kuolaimia ym., joten he hämmästyivät, kun julkaisin instagramissa kuvan, jossa ratsastin ponilla, jolla oli kuolaimet suussa. Sain entisiltä tallikavereiltani paljon kysymyksiä tallin vaihtoon liittyen. Ymmärrän hyvin, miksi heidän oli niin vaikea ymmärtää yllättävä tallin vaihto. Olinhan käynyt samalla tallilla jo monta vuotta ja pidin kovasti tallin hevosista. 


En vaihtanut tallia sen vuoksi, että siinä olisi ollut jotain vikaa tai, koska olisin ehdottomasti kuolaimia sunmuuta vastaan. Vaihdoin tallia, koska löysin oman tapani toimia. Olin aina mennyt massan mukana ja ajattelin, että tämä yleinen tapa toimia hevosten kanssa oli ainoa oikea. En koskaan tajunnut kysyä, miksi hevosilla käytettiin kuolaimia tai muita. Käytin niitä, koska kaikki muutkin käyttivät. Hepokuuselassa huomasin, että hevonen toimii huovalla ja kuolaimettomilla ihan samalla tavalla kuin satulalla, kuolaimilla martingaaleilla ym. Hepokuuselan tapa toimia alkoi nopeasti tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta ja tajusin nopeasti, että se on se mun juttu. Luonnonmukainen hevostelu tuntui oikealta ja tiesin, että haluan harjoittaa sitä myös jatkossa. Se ei valitettavasti ollut mahdollista muualla kuin Hepokuuselassa, joten vaihdoin tallia. Hepokuuselaan siirtyminen oli onnistunut valinta, enkä kadu tallin vaihtoa hetkeäkään. Toki oli haikeaa jättää vanha talli, kaverit ja hevoset, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. Vaikka itse pidänkin luonnonmukaisesta hevostelusta, hyväksyn sen, että joku muu toimii eri tavalla. Kaikki muunlainen hevosten kanssa toimiminen on siis minulle ihan ok, mutta luonnonmukainen hevostelu tuntuu minusta kaikkein parhaimmalle. Käyn edelleen epäsäännöllisesti ratsastustunneilla, mutta pääpainotteisesti käyn Hepokuuselassa.


Tavoitteeni ei ole saada kaikkia luonnonmukaisen hevostelun pariin, vaan haluan tuoda esille tätä omaa tapaani toimia, jotta muutkin näkisivät, että on olemassa muitakin tapoja toimia. On sääli, että Hepokuuselan tapaisia paikkoja ei ole muualla, ja sen vuoksi en halua lähteä kovin kauas opiskelemaan. Jos tavoittelisin kilparatsastajan uraa, en olisi koskaan siirtynyt Hepokuuselaan. Tämän hetkinen tavoitteeni kuitenkin on, että saavutan hevosen luottamuksen ja meillä on hauskaa yhdessä. Toivon, että tämä postaus auttoi ymmärtämään paremmin tallin vaihtoni syitä. Leiripostausta Pykälämäen tilalta kirjoitan, kun minulla on aikaa syventyä kuvien siirtelyyn :)

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Ratsastustausta

Ratsastin n. 5 vuotta samassa ratsastuskoulussa.  Ratsastuskoulu oli todella kiva ja pidin siellä olevista hevosista ja ihmisistä. Osallistuin tallilla järjestettäviin hevoskerhoihin ja kisoihin ja halusin olla mukana, kun hevosia vietiin tai haettiin laitumelta. Minulla oli tallilla muutamia hoitohevosia, joista ihanin oli ehdottomasti pieni shetlanninponi Sintti. Sintin kanssa voitin mm. ensimmäiset kouluratsastuskilpailuni.



Minulla oli tallilla paljon kavereita ja kuuluin tallin "vakiokalustoon". Osallistuin myöhemmin myös hevoskerhon pitämiseen apuohjaajana. Pidin kisaamisesta, mutta jännitin kisasuorituksiani valtavasti. Kun Sintti jäi minulle pieneksi, aloin kisaamaan koulua kauniilla suomenhevostamma Tillillä.


Kävin Hepokuuselassa ensimmäista kertaa vuoden 2015 keväällä, kun eräs tallikaverini järjesti siellä läksiäiset. Pidin paikasta todella paljon, mutten vielä silloin halunnut vaihtaa tallia. Saman vuoden kesällä, kävin Hepokuuselassa maastoretkellä ja kuulin Hepokuuselassa syksyllä alkavasta ratsastus- ja hevostaitokurssista. Kurssi vaikutti kivalta, ja halusin päästä mukaan kurssille. Kurssi kesti kolme kuukautta (syys-marraskuu), ja kokoonnuimme kerran viikossa. Olin aiemmin käynyt tallilla joka päivä ja ajattelin jatkaa samalla tavalla kurssista huolimatta. Aluksi kävinkin tallilla melkein joka päivä, mutta koska minulla ei enää siinä vaiheessa ollut hoitohevosta, tallilla käyminen jäi pikkuhiljaa ja loppui aika nopeasti kokonaan.

Ensikohtaaminen Frostin kanssa kurssilla.

Kurssin jälkeen minun oli tarkoitus jatkaa taas tunneilla käymistä vanhalla tallillani, mutta innostuin hevosenvuokraamisesta ja aloin vuokraamaan Frostia vuoden 2016 tammikuussa. Tässä vaiheessa olin jo etääntynyt hiljalleen vanhasta tallistani, joten tallin vaihto ei tuntunut erityisen pahalta tai radikaalilta. Kävin vuokraamassa Frostia kerran viikossa rutiininomaisesti, mutten ollut kiintynyt Frostiin. Odotin kolme kuukautta ja toivoin, että välillemme syntyisi luottamus, mutta turhaan. Huhtikuu kuitenkin mullisti kaiken. Huomasin ikävöiväni Frostia joka päivä, ja kun sitten menin Hepokuuselaan perjantaisin en olisi halunnut lähteä sieltä pois. Huomasin myös, että välillemme oli kuin olikin syntynyt jonkin tasoinen luottamus. Sitä hetkeä, jolloin hevonen näyttää luottamuksensa ensimmäisen kerran, ei voi pukea sanoiksi.


Tiesin jo etukäteen, että minun piti lopettaa vuokraus kesäksi, joten otin viimeisinä vuokrauskertoina kaiken ilon irti yhteisestä ajastamme. Vaikka tiesin, että näemme Frostin kanssa kesän aikana ja jatkan vuokraamista syksyllä, minun oli silti vaikea sanoa Frostille hyvästit. Vaikka olen ratsastanut 9-vuotiaasta asti, en ole kokenut yhdenkään hevosen kanssa niin paljon, kun koin Frostin kanssa neljässä kuukaudessa. Ihastuin kevään aikana myös tähän luonnonmukaiseen hevosteluun. Se vain tuntui niin hyvältä ja oikealta. Minua hieman jännitti mennä leirille talleille, joissa hevoset ovat karsinoissa, niillä on kuolaimet ym. Viihdyin talleilla kuitenkin todella hyvin. Kuolaimet ja muu ovat minulle edelleen ok, mutta huomasin, että luonnonmukainen hevostelu on se mun juttu ja se on sitä mitä haluan jatkossa harjoittaa. Vanhasta tallistani minulle jäi rutkasti hyviä muistoja ja oppeja, joista on ollut minulle hyötyä. Myös nämä tämän kesän hevosleirit olivat ihania kokemuksia ja sain paljon uusia kavereita.

Alla vielä lisää kuvia vuosien varrelta:





perjantai 10. kesäkuuta 2016

Marskin tallin kesäleiri 2016

Olin Marskin tallin kesäleirillä 6-8.6. Leirille saavuttiin maanantaina klo.12 ja lähtö oli keskiviikkona klo.20. Leiripaikka oli ihana ja tutustuin leirillä ihaniin ihmisiin ja eläimiin. Leiriläiset oli jaettu tason mukaan kolmeen ratsastusryhmään, jotka ratsastivat eri päivinä. Leirihoitsuni oli Iso Niki, joka oli aivan ihana. Sää oli kohtuullisen hyvä, ei kovin lämmin muttei kovin kylmäkään. Leirin aikana ei myöskään satanut.



Ensimmäisenä päivänä meillä oli teoriaa, leirikaste ja ensimmäisen ryhmän estetunti. Teoriatunnin aiheena olivat ratsastusradan tiet, estetyypit ja toisiimme tutustuminen. Leirikaste oli pareittain silmät sidottuna. Jouduimme mm. etsimään lusikan hevosen kakasta ja sen lisäksi sain päälleni kylmää vettä ja kananmunan. Leirikaste oli mielestäni kiva, mutta koska olin aika loppupäässä, suihkusta ei tullut enää lämmintä vettä. Yritin pestä hiuksiani jäisellä vedellä, mutta huonolla menestyksellä. Nukuin siis yön yli kananmunaa hiuksissani ja kävin suihkussa seuraavana aamuna, kun suihkusta tuli taas lämmintä vettä :D Ensimmäisenä yönä meillä oli myös yöhiippailu, joka ei mennyt niinkuin strömsössä, mutta ainakin se oli ikimuistoinen ;)



Seuraavana päivänä vuorossa oli toisen ryhmän estetunti, kärryttelyä, teoriaa, leikkimielisiä kilpailuja sekä yömaasto. Kärryponeina toimivat Nalle ja Pinokkio, ja kuskeina Marianna ja Amanda. Itse pääsin Pinokkion kärryihin. Kärryttely oli yksi leirin parhaimmista jutuista, sillä Pinokkio oli loistava kärryponi :)



Kärryttelyn jälkeen oli ruoka ja teoriaa, mutta sain harmillisesti migreenikohtauksen ja teoriatunti jäi minulta väliin. Teorian jälkeen oli välipala ja sen jälkeen leikkimielisiä kilpailuja joukkueittain. Meidän piti mm.etsiä rannalta hevosenkenkä ennen toista joukkuetta, mutta joukkueemme hävisi, joten jouduimme kävelemään lantalassa. Klo.11 lähdimme yömaastoon. Vaihtelimme välillä hevosia, jotta kaikki olisivat päässeet ratsastamaan haluamillaan hevosilla. Ratsastin ensin Iso Nikillä kaksi päällä ja sen jälkeen yksin Pinokkiolla. Lopuksi menin Iso Nikillä vielä uudelleen kaksi päällä.



Viimeisenä päivänä oli kolmannen ryhmän estetunti, leikkitunti sekä teoriaa. Ratsastin viimeisellä estetunnilla Pinokkiolla. Pinokkio oli aivan super ihana! Se ei jaksanut kiinnostua pienistä ristikoista, mutta esteiden noustessa ja muuttuessa pystyiksi, se heräsi ja hyppäsi esteet innoissaan. Estetunnin jälkeen oli ruoka ja ruoan jälkeen teoriaa. Teoriatunnin aiheena olivat hevosrodut. Välipalan jälkeen meillä oli vielä leikkitunti, jossa oli sekä nopeus- että tarkkuuskisa. Nopeuskisana oli tynnyriviesti, jonka aloitimme monta kertaa alusta, sillä Pinokkio pukitti lähes joka kerta samassa kohdassa, jonka seurauksena ratsastajat saivat maistella kentän hiekkaa. Itse ratsastin Iso Nikillä, joka toimi kuin unelma. Tarkkuuskisassa meidän piti kuljettaa vuorotellen täysi vesimuki tehtäväradan läpi. Voittaja oli se joukkue, jonka mukissa oli lopuksi eniten vettä. Kilpailujen jälkeen saimme vielä ratsastaa vuorotellen kaksi päällä. Kokeilin myös ratsastaa takaperin :)

 


Koko leiri oli mielestäni superkiva ja minulle jäi leiristä paljon hyviä muistoja. Parasta leirissä olivat yöhiippailu, kärryttely sekä leikkitunti. Kaikki leiriläiset ja leirin pitäjät olivat tosi kivoja, ja sain paljon uusia kavereita!

Alla vielä lisää kuvia leiristä:

 
Pallero<3

Blossom


 
 
Ilmavaralla :D



 
Yömaastossa

Auringonlasku

Tilannekuva
 
 
Yömaastossa


<3
 
Jotain niin kaunista...

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kesä

Viimeistä kouluviikkoa viedään ja sitten alkaa kauan kaivattu kesäloma! Onko teillä mitään kesäsuunnitelmia? Mulla on kesälle luvassa vaikka mitä kivaa! Ensiviikolla alkaa mun kesän ensimmäinen heppaleiri, en malta oottaa! Teen siitä postauksen kuvien ja videon kera, kun ehdin. Sen lisäksi mulla on vielä toinen heppaleiri ja rippikoulu tälle kesälle. Meinasin myös käydä moikkaamassa Frostia ja muita hevosia.

Toivottavasti tästä kesästä tulisi lämpimämpi kuin edellisestä, sillä viimekesänä jouduin kulkemaan välillä kaksikin pitkähihaista päällekkäin. Teimme myös kesälomareissun Ahvenanmaalle, jolloin käytin pelkästään paksua villapaitaa :D Toistaiseksi keli on ollut hyvä, mutta koskaan ei tiedä, koska Suomen kesä yllättää. Vaikka keli onkin ollut lämmin, niin järvivesi ei ole vielä kerennyt lämmetä. Siitä huolimatta uskaltauduin viimeviikolla heittämään talviturkin, vaikka vilukissa olenkin. Josko se siitä lämpenisi, niin pääsisin vielä toistekin uimaan.


Mä ite tykkään tosi paljon kesästä, kun on lämmintä, pääsee uimaan ja voi tehdä heppojen kanssa vaikka mitä kivaa! Ainut miinus kesässä on ötökät. En tykkää yhtään minkäänlaisista öttiäisistä, ja varsinkin itikat ja paarmat saa mut hermoromahduksen partaalle. Myöskin Frosti kärsii kesäisin ötököistä, sillä se saa kesäihottumaa polttiaisista.


Koko kesäkuu on mun osalta aika hektistä, joten en juurikaan kerkeä blogia kirjoittamaan, mutta viimeistään heinäkuussa mulla on enemmän aikaa syventyä blogin päivittämiseen. Tämän kesäpostauksen myötä hyvää kesää kaikille!