torstai 23. kesäkuuta 2016

Monta tapaa

Kaikki ovat varmasti kuulleet lukuisia kertoja sanonnat "ihmiset ovat erilaisia" ja "uskalla olla erilainen". Koska jokainen ihminen on erilainen, jokaisella on myös omat tavoitteet ja oma tapa tehdä ja toimia. Eri ihmiset pitävät eri asioista, ja jokainen tykkää toimia omalla tavallaan. Sama pätee myös hevosten kanssa toimimiseen. Toinen haaveilee kilparatsastajan urasta, toinen pyrkii löytämään hevoseen yhteyden. Toinen tykkää käyttää hevosella suitsia, satuloita, martingaaleja ym., toinen tykkää kuolaimettomuudesta, kengättömyydestä ym.


Kun vaihdoin tallia, sitä ihmeteltiin kovasti, ja minulta kysyttiin, oliko vanhassa tallissa minusta jotain vikaa. Moni ymmärsi, että vaihdoin tallia, koska en sietänyt kuolaimia ym., joten he hämmästyivät, kun julkaisin instagramissa kuvan, jossa ratsastin ponilla, jolla oli kuolaimet suussa. Sain entisiltä tallikavereiltani paljon kysymyksiä tallin vaihtoon liittyen. Ymmärrän hyvin, miksi heidän oli niin vaikea ymmärtää yllättävä tallin vaihto. Olinhan käynyt samalla tallilla jo monta vuotta ja pidin kovasti tallin hevosista. 


En vaihtanut tallia sen vuoksi, että siinä olisi ollut jotain vikaa tai, koska olisin ehdottomasti kuolaimia sunmuuta vastaan. Vaihdoin tallia, koska löysin oman tapani toimia. Olin aina mennyt massan mukana ja ajattelin, että tämä yleinen tapa toimia hevosten kanssa oli ainoa oikea. En koskaan tajunnut kysyä, miksi hevosilla käytettiin kuolaimia tai muita. Käytin niitä, koska kaikki muutkin käyttivät. Hepokuuselassa huomasin, että hevonen toimii huovalla ja kuolaimettomilla ihan samalla tavalla kuin satulalla, kuolaimilla martingaaleilla ym. Hepokuuselan tapa toimia alkoi nopeasti tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta ja tajusin nopeasti, että se on se mun juttu. Luonnonmukainen hevostelu tuntui oikealta ja tiesin, että haluan harjoittaa sitä myös jatkossa. Se ei valitettavasti ollut mahdollista muualla kuin Hepokuuselassa, joten vaihdoin tallia. Hepokuuselaan siirtyminen oli onnistunut valinta, enkä kadu tallin vaihtoa hetkeäkään. Toki oli haikeaa jättää vanha talli, kaverit ja hevoset, mutta tiedän tehneeni oikean päätöksen. Vaikka itse pidänkin luonnonmukaisesta hevostelusta, hyväksyn sen, että joku muu toimii eri tavalla. Kaikki muunlainen hevosten kanssa toimiminen on siis minulle ihan ok, mutta luonnonmukainen hevostelu tuntuu minusta kaikkein parhaimmalle. Käyn edelleen epäsäännöllisesti ratsastustunneilla, mutta pääpainotteisesti käyn Hepokuuselassa.


Tavoitteeni ei ole saada kaikkia luonnonmukaisen hevostelun pariin, vaan haluan tuoda esille tätä omaa tapaani toimia, jotta muutkin näkisivät, että on olemassa muitakin tapoja toimia. On sääli, että Hepokuuselan tapaisia paikkoja ei ole muualla, ja sen vuoksi en halua lähteä kovin kauas opiskelemaan. Jos tavoittelisin kilparatsastajan uraa, en olisi koskaan siirtynyt Hepokuuselaan. Tämän hetkinen tavoitteeni kuitenkin on, että saavutan hevosen luottamuksen ja meillä on hauskaa yhdessä. Toivon, että tämä postaus auttoi ymmärtämään paremmin tallin vaihtoni syitä. Leiripostausta Pykälämäen tilalta kirjoitan, kun minulla on aikaa syventyä kuvien siirtelyyn :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti