Sivut

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Aivot narikkaan

Otsikko on ehkä hieman yliampuva, mutta ajattelin siis kertoa asiasta, jota pohdin eilen tallilla ollessani. Hevoset eivät mieti menneitä tai haaveile tulevaisuudesta, vaan ne elävät hetkessä, tässä ja nyt. Olen yrittänyt itsekin pyrkiä tähän hetkessä elämiseen esimerkiksi lenkittäessäni koiraa, mutta se tuntuu kuitenkin todella vaikealta ja usein huomaan taas miettiväni jotain ihan muuta kuten koeruuhkia ja mopokoulua. Tallilla tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole. Joka kerta, kun astun autosta ulos ja näen aitauksessa olevat hevoset, tuntuu kuin kaikki stressi ja ajatukset häviäisivät johonkin mielen syövereihin. Koko sen ajan, kun olen tallilla, keskityn vain siihen mitä olen tekemässä eikä mielessäni edes käy esimerkiksi seuraavana päivänä oleva koe tai kaikki miljoona asiaa, jotka pitäisi hoitaa. Lähtiessäni tallilta ja istuessani autoon kaikki nämä asiat kuitenkin palaavat mieleeni hyökyaallon lailla. Heitän siis ikään kuin aivot narikkaan ollessani tallilla. Minusta se on kuitenkin vain hyvä asia, sillä tuskin Frostista tuntuisi kivalta, jos olisin tallilla omissa ajatuksissani enkä keskittyisi siihen mitä teen tai mitä se yrittää minulle viestittää. Talli on ikään kuin paikka, jossa voin purkaa stressiä ja unohtaa hetkeksi kaiken muun ja kohdata kaikki Hepokuuselassa asuvat eläimet.


Löysimme Frostin kanssa luottamuksen viime keväänä, mutta luottamustamme on edelleen mahdollista vahvistaa. Tämän huomasin eilen hakiessani Frostia aitauksesta. Hevosten aitaus koostuu pihassa olevasta metsätarhasta, pellosta ja pellon takana olevasta metsästä, jossa sijaitsee paddok paradise. Frosti oli aivan pellon alaosassa, joten huutelin sitä, jotta se tulisi luokseni (vaikkei se ole koskaan niin tehnyt). Pysähdyin matkalla hetkeksi rapsuttelemaan Siiriä, joka tuli minua reippaasti vastaan. Siiri on yksi niistä hevosista, jotka ovat aina lähdössä innolla mukaan, vaikken olisi sitä edes hakemassa. Siirin jatkettua matkaansa huomasin jotain aivan uskomatonta. Keskittyessäni Siiriin, Frosti oli lähtenyt reippaasti minua vastaan! Siinä minä sitten seisoin aivan ihmeissäni ja katselin, kun Frosti käveli korvat hörössä luokseni. Ja pakko myöntää, että siinä nousi kyllä väkisin kyyneleet silmiin. Nämä Frostin luottamuksen osoitukset saavat minut herkistymään kerta toisensa jälkeen. Eikä siinä ollut vielä kaikki. Kun Frosti kerran oli niin innoissaan lähdössä mukaani, ajattelin etten ala siinä riimun kanssa vatvomaan, vaan lähdin kohti metsätarhaa Frosti vanavedessäni tallustaen. Enpä olisi vuokrauksen aloittaessani uskonut, että Frosti seuraisi minua jonain päivänä aitauksessa ilman riimua turpa selkääni hipoen.  Kerran pysähdyimme ihmettelemään viereisen kuljetusliikkeen pihassa käynnistynyttä rekkaa, mutta kun Frosti sai hetken kuunnella ja ihmetellä, se seurasi minua uskollisesti aina portille saakka.


Koska laukkaaminen sujui viimeksi niin hyvin satulalla, päätin eilen ottaa viimeisen askeleen ja kokeilla huovalla laukkaamista. (Ja nyt en siis tarkoita satulahuopaa, vaan ratsastushuopaa, joka on muotoiltu ja mahavyöllä varustettu ratsastusvaruste.) Lähdimme maastoon tällä kertaa issikkaporukalla, johon kuuluivat Frostin lisäksi Siiri ja Bottis. Frosti muisti selvästi aiemman jännitykseni ja etenkin alkumatkasta se otti laukkapätkät tosi varovasti. Siltä sai alussa ihan pyytää laukkaa, kun se laukan sijaan nosti töltin ja laukkaa pyydettäessä lähti varovaiseen ja rauhalliseen laukkaan. Pian se kuitenkin uskalsi laukata rohkeammin ja loppumatkasta se oli sitä mieltä, että pelto, jonka ylitimme päästäksemme tallille, olisi pitänyt laukata täysiä toiseen päähän :) Sellaista päästelyä varten haluan kuitenkin varautua satulalla, sillä se tarkoittaa sitä, että mennään ihan oikeasti niin lujaa, kun ponista lähtee. Hirvikärpäsiä löytyi ilmeisesti vain yksi, mutta ne selvästi kiusasivat jokaista ponia jossain vaiheessa. Maastolenkki oli kuitenkin jälleen kerran aivan huippuihana! Muutaman kerran otimme muut kiinni pienellä laukkapyräyksellä, kun he hävisivät näkyvistä. Frosti nimittäin pelkää jäävänsä matkasta ja sille tulee kiire perään, jos muut häviävät näkyvistä. Yksi noin sadan metrin pätkä hieman ihmetytti minua, sillä kaikki ponit alkoivat kiihdyttää tällä kyseisellä pätkällä ja tuli olo, että ne halusivat sieltä äkkiä pois. Frosti on useasti tehnyt ihan pieniä ilopukkeja ja pomppuja, mutta nyt se pukitti tällä kyseisellä pätkällä ensimmäistä kertaa ihan kunnolla, niin että jouduin ottamaan tukea sen kaulasta. Minusta maastolenkki oli kaikin puolin tosi kiva ja ponitkin nauttivat selvästi lenkistä. Frostikaan ei pahastunut, vaikka se olikin käynyt jo aamulla pienellä maastolenkillä ;)

Otin eilen myös pitkästä aikaa kamerani mukaan tallille ja sain aivan ihania kuvia Hepokuuselan kaikenkarvaisista otuksista. Ajankohtaista kuvamateriaalia sekä minun ja Frostin kuvia on tarjolla aika harvoin, sillä en omista tällä hetkellä ketään kuka haluaisi ja voisi tulla meitä kuvaamaan. Silloin tällöin muut maastossa olijat saattavat napata meistä kännykällä kuvan tai pari, mutta haaveena olisi saada ihan järkkäri laatuisia ja ajan tasalla olevia kuvia. Etenkin minun ja Frostin kuvia olisi kiva täällä julkaista, jos sellaiseen vain tarjoutuu tilaisuus. Sitä odotellessa :)

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Maastoilua

Eilen pääsimme Frostin kanssa pitkästä aikaa maastoon! Meidän lisäksemme mukana oli kaksi muuta ratsukkoa ja Eppu-koira. Hevoset ja ratsastajat olivat alusta asti ihan super innoissaan, sillä hirvikärpästen takia emme ole päässeet kuin paddokkiin ja sen lähistöön kävelemään. Nytkin maastolenkki oli lähinnä kävelyä, mutta otimme kuitenkin muutaman töltti- ja laukkapätkän. Ratsastimme suurimmaksi osaksi metsässä, mutta kävimme erään mäen päällä, josta oli upeat näkymät tosi pitkälle. Laukkakammosta ei näkynyt jälkeäkään, kun laukkasimme Frostin kanssa ihan täysiä muiden perässä. Ilma oli tosi hyvä ja kaikilla oli fiilis ihan huipussa. Maastolenkki oli kaikin puolin tosi onnistunut, eikä Frostin matkaan tarttunut kuin yksi hirvikärpänen. Selkä- ja reisilihakset jaksoivat kyllä muistuttaa etten ole hetkeen sen suuremmin ratsastellut ;) Poikkeuksellisesti sain eiliseltä myös hieman kuvamateriaalia.


Vaikka fiilis olikin maastolenkin jälkeen tosi hyvä, olo oli karmean flunssan vuoksi aika väsynyt. Kotiin päästyäni olo vain huononi, mutta kuumeisesta olosta huolimatta minulla ei ollut edes lämpöä. Nukuin flunssan vuoksi todella huonosti ja aamulla olo oli jälleen kerran kamala. Tämän päivän vietän siis kotona lepäillen, vaikka kuumetta minulla ei olekkaan. Vaikka syksy onkin ihanaa aikaa maastoilun ja heppojen ruokinnan kannalta, niin hirvikärpäset ja perinteinen syysflunssa latistavat hieman tunnelmaa. Josko tämä flunssa vähän hellittäisi, niin ensiviikolla olisin sitten taas virtaa täynnä :)


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Kuulumisia

Blogin kirjoittamisessa on ollut vähän taukoa, joten päätin nyt kertoa hieman viimeaikaisia kuulumisia.

Nyt, kun kesäloma on ohi ja aikataulut selvillä, olen taas alkanut vuokraamaan Frostia. Noin kaksi viikko sitten tiistaina oli ensimmäinen vuokrauskertani. Kävimme ensin lyhyellä maastolenkillä aivan tallin läheisyydessä, sillä hirvikärpästen vuoksi ei ollut järkeä lähteä kauemmas. Siitä ei olisi nauttinut kukaan. Pysyttelimme enimmäkseen pellolla, mutta poikkesimme myös paddokkiin, josta mukaan tarttui vain pari hirvikärpästä. Lenkin jälkeen ratsastelin hetken kentällä, jossa innostuin kokeilemaan jopa pientä estettä. Muutaman kerran Frosti ihan hyppäsikin esteen yli. Sen lisäksi ratsastin "siltaa" ja puuhasimme kaikkea pientä. Hepokuuselaan kuului muutenkin hyvää ja laumaan oli tullut uusi suomenhevonen, Aulikki.

Tiistain tunnelmia

Olen tainnut mainita ainakin omalla sivullani neljästä kanistamme. Noin kaksi viikkoa sitten yksi kaneistamme lähti kuitenkin uuteen kotiin. Tiesin kyllä, että kyseinen kani lähtisi, mutta siitä luopuminen oli kuitenkin todella vaikeaa. Kyseinen kani on kahden muun kanimme poikanen ja se on syntynyt meillä, joten kiintymys kaniin on aika kova. Kani pääsi kuitenkin hyvään kotiin.


Viime tiistaina kävin taas touhuamassa Frostin kanssa. Tällä kertaa touhusimme kentällä maasta
käsin. Frosti oli alusta asti tosi reipas ja se selvästi tykkäsi touhuta kaikenlaista. Teimme erilaisia agility juttuja kuten siltaa ja renkaalle nousemista. Se lisäksi otimme muutaman tölttipätkän ja koetimme estettä maasta käsin, mutta Frosti ei oikein ollut kiinnostunut hyppäämisestä, joten jätin esteen suosiolla välistä. Lopuksi päästin Frostin vielä irti ja kävelin sen kanssa ympäri kenttää niin, että Frosti sai ihan itse päättää tuliko perässäni vai ei (tulihan se). Sen jälkeen kävimme vielä kiertämässä paddokin, jossa oli tällä kertaa hieman enemmän hirvikärpäsiä. Otimme myös metsäosuudelle vievällä pellolla muutaman tölttipätkän, joista Frosti innostui ihan kunnolla.

Sen lisäksi tässä on ollut kaikkea pientä kuten isoskoulutusta ja synttärihulinaa. Koitan nyt kirjoittaa hieman useammin, mutta en mene lupaamaan mitään ;)