maanantai 24. lokakuuta 2016

Syysloma

Viimeviikolla en kerennyt blogia kirjoittaa, sillä olin koko syysloman menossa, mutta nyt, kun minulla on poikkeuksellisesti tänään vapaapäivä, kerron vähän syyslomastani. Tällä viikolla en välttämättä kirjoita enää toista postausta, sillä lähden huomenna Saarijärvelle ja olen siellä perjantaihin asti.

Lähdimme viime sunnuntaina Pohjanmaalle mökkeilemään. Mökillä on itseasiassa kaksi mökkiä, vanha ja uusi mökki. Vanha mökki on todella pieni ja siellä pystyy yöpymään vain kaksi ihmistä. Uusi mökki on vielä hieman kesken, mutta se on isompi ja sinne mahtuu isompi porukka. Olimme perillä vasta illalla, emmekä siis tehneet sunnuntaina vielä mitään ihmeellistä.

Maanantaina kävin aamusta ottamassa kuvia, sillä olin ottanut järjestelmäkamerani mukaan. Otin myös Jopen mukaan ihmettelemään ja se tykkäsi siitä tosi paljon. Oikaisimme mökille erään pellon poikki ja siitäkös Joppe sekosi aivan täysin ja juoksi ympääriinsä hyppien valtavilla loikilla ojien yli :) Myöhemmin lähdimme ajelemaan ja katselemaan maisemia. Kävimme myös katsomassa Botniaringiä ja poikkesimme kauppaan. Paluumatkalla pysähdyimme Kainaston ponitallille ja varasimme minulle ratsastustunnin seuraavalle päivälle. Loppupäivän vain möllöttelimme mökillä.


Tiistaina oli ratsastustuntini, jota olin odottanut koko edellisen päivän ja tiistaiaamun. Kainaston ponitalli on 150 ponin talli (ei mikään pieni talli, tai itseasiassa pihatto). Koska tämä ratsastustunnin varaaminen tapahtui hetken mielijohteesta, minulla ei tietenkään ollut minkäänlaisia ratsastusvarusteita mukana. Se ei kuitenkaan häirinnyt mitenkään erityisemmin, vaikka housuni olivatkin satulassa hieman liukkaat. Sain ratsastaa aivan ihanalla islanninhevosella. Hevosta taidettiin kutsua Skorriksi, mutta en ole aivan varma, kuinka sen nimi pitäisi kirjoittaa. Skorri oli minusta tosi kiva tyyppi, vaikka kavioiden putsauksessa, varustamisessa ja ratsastuksen alussa se oli haluton yhteistyöhön. Kainaston ponitalli oli siitä erikoinen, että sinne sai mennä koska tahansa klo.11 ja 18 välillä ja siellä oli aina joku valvomassa ja katsomassa kellosta aikaa. Ratsastus tapahtui siis täysin omatoimisesti. Tein tunnin aikana paljon ympyröitä, sillä etenkin aluksi Skorri alkoi tehdä jotain ihme steppausta ja joitain omia kuvioita kääntäessäni sen ympyrälle. Se kuitenkin rauhoittui aika pian ja ympyrät alkoivat sujua hieman paremmin. Työskentelin aika paljon harjoitusravissa, mutta otin myös muutamia laukkapätkiä. Skorri oli tosi reipas ja energinen ja se oli mielenkiintoista vaihtelua, sillä olen viimeaikoina ratsastanut vain Frostilla. Kerran Skorri teki ihan kunnon pukin, mutta muuten se toimi alun sähläyksen jälkeen tosi hyvin. En kyllä mitään ihmeellistä tehnytkään, sillä emme tunteneet Skorrin kanssa toisiamme entuudestaan, mutta siitä huolimatta Skorrille tuli ihan kunnolla hiki.


 Keskiviikkona iltapäivällä lähdimme ajelemaan kotiin päin. Koska matka on pitkä, olimme jälleen vasta alkuillasta kotona. Tulimmekin siis vain kotiin nukkumaan ja pakkaamaan kassit uudestaan, sillä lähdimmekin sitten torstaina aamupäivästä ajelemaan kohti Turkua. Olimme muutaman tunnin sukulaistemme luona Marttilassa ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti Turun satamaa. sukulaisemme asuvat aivan Kylämäen hevostilan vieressä, joten kävin katsomassa läheisessä tarhassa olevia hevosia. Laivamme lähti Turun satamasta vartin yli kahdeksan, joten jätimme laivan kiertelyn seuraavalle päivälle. Meillä oli kaksi eri hyttiä, sillä meitä oli sen verran iso porukka. Itse pääsin E-hyttiin, joka oli muuten ihan kiva, mutta se oli juuri yökerhon yläpuolella, joten musiikki kuului hyttiin aika selkeästi, enkä pystynyt nukkumaan kunnolla. Vihdoin nukahdin tunniksi, mutta heräsin heti tullessamme avomerelle laivan keinumisen vuoksi. Minulla on todella kova matkapahoinvointi lentokoneessa, mutta sitä on ollut aikanaan myös laivalla. Istuskelinkin sängyllä hyvän aikaa miettien, miten ihmeessä saisin unta, kunnes lopulta käännyin toisinpäin ja sain nukuttua huimat kolme tuntia. Heräsin kuitenkin laivan saapuessa Tukholman satamaan ja olihan sitä pakko käydä kannella ihmettelemässä, kun olen käynyt risteilyllä viimeksi todella monta vuotta sitten, enkä varmaan pääse ihan hetkeen uudestaan. Meninpä sitten vielä takaisin nukkumaan ja sain nukuttua peräti kaksi tuntia ennen kuin heräsin taas ja päätin lähteä aamupalalle. Risteilyllä oli kuitenkin mielestäni tosi kivaa, vaikka nukuinkin seuraavana yönä noin 12 tuntia univajeen vuoksi.


Frostia en ole nähnyt nyt viikkoon, enkä näe sitä välttämättä vielä tällä viikollakaan, sillä lähden huomenaamuna aikaisin Saarijärvelle. Minulla on siis tällä viikolla TET ja aihepiirinä maatalousyrittäjyys ja eläintenhoito. Asustelen TET viikkoni asuntolassa ja työpäivät ovat ilmeisesti raskaita, joten kirjoittelen viikosta varmaan vasta viikonloppuna tai ensiviikolla.

torstai 13. lokakuuta 2016

Hyppelyä

Tiistaina pääsimme Frostin kanssa jälleen maastoon, mutta tällä kertaa pääsimme hyppäämään "maastoesteitä"! Olin todella innoissani, sillä en ole aiemmin hypännyt maastoesteitä tai minkäänlaisia esteitä ylipäätään Frostin kanssa. Toki se on muutaman kerran hypännyt ojien ja oksien yli, mutta varsinaista maastoesteiden hyppimistä emme ole harrastaneet. Eivät nämäkään mitään varsinaisia esteitä olleet, vaan kaatuneita puunrunkoja, mutta ne kelpasivat meille loistavasti! Puunrunkoja oli polulla pienen matkan välein muodostaen pätkän, jossa pääsi hyppäämään runkojen yli. Näitä maastoesteitä ei ilmeisesti hypätä kovin usein, mutta niiden hyppääminen oli sekä Frostin että minun mielestäni tosi kivaa. Estepätkiä oli kaksi ja etenkin viimeisellä pätkällä Frosti innostui ihan kunnolla ja yhdelle esteelle se teki oikein kunnon loikan, vaikka esteet eivät korkeita olleetkaan. Estepätkien lomassa menimme käyntiä, mutta otimme myös pieniä töltti ja laukkapätkiä. Olen kokeillut hyppäämistä myös kentällä sekä maasta että selästä käsin, mutta kentällä Frosti ei oikein jaksa kiinnostua asiasta. Nyt se hyppäsi kuitenkin innoissaan ja laukkasi esteiden välit hurjaa vauhtia :) Vaikka ilta pimenikin aika nopeasti, maisemat olivat jälleen kerran todella ihanat ja sumu teki maisemasta upean näköisen.


Sain tasan viikko sitten mopokortin. Mopo oli jo valmiina, mutta siihen piti ostaa uusi akku ja takapyörään venttiili. Sen lisäksi mopo piti rekisteröidä, mutta onneksi kaikki hoitui niin nopeasti, että pääsin jo perjantaina ajamaan. Melkein tunnin mopo toimi miltei moitteettomasti, mutta sitten se päätti sanoa sopimuksen irti ja jätti minut matkalle. Seuraavat neljä päivää se temppuili, minkä kerkesi, ja jätti minut lähes joka kerta matkalle niin, että minut piti hakea milloin mistäkin peräkärryn tai pakettiauton kanssa. Keskiviikkona sain vihdoin uuden mopon, joka onkin toiminut moitteettomasti ja on muutenkin paljon helpompi käyttää kuin edellinen. Vielä en osaa kuitenkaan sanoa, uskallanko lähteä mopolla tallille, kun suunnittelemamme kulkureittikin jäi työmaan alle.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Ihana, ihanampi, Frosti!

Viime tiistaina olin taas puuhailemassa Frostin kanssa. Tuskailin viimeviikolla kuvaajan ja kuvamateriaalin puuttumista. Niin sitten kävi, että satuin kysymään jaksaisiko kukaan kaverini lähteä meitä kuvaamaan ja kappas, halukkaita olikin useampi kuin yksi! Sain siis kerrankin kuvaajan mukaan. Kuvaajaksi lähtenyt kaverini ei itse ole hevosihmisiä, mutta olemme silti kiertäneet kaikennäköisissä hevostapahtumissa ja hän on ollut katsomassa ratsastustuntejani, kisojani ym. Hepokuuselassa hän ei ollut aiemmin käynyt.


Koska emme päässet maaston (mikä ei tosin haittaa, sillä vaihtelu virkistää), päätin työskennellä Frostin kanssa maasta käsin. Frosti tykkää valtavasti erilaisista agilityjutuista, joten se oli aivan super innoissaan päästessään touhuamaan. Tehtävinä meillä oli rengas, silta, jakkara ja kuormalava. Frosti oli alkuun ihmeissään, kun kentällä oli kanssamme Frostille tuntematon henkilö kameran kanssa. Aina välillä Frosti kävi moikkaamassa kuvaajaa ja teki hieman perusteellisempaa tuttavuutta tämän kanssa, raahatessani kuormalavaa kentälle. Frosti oli niin innoissaan, että ohjatessani sen siltaa kohti, se kiihdytti vauhtia, kiipesi sillalle ja peruutti siltä alas, ilman, että minun tarvitsi tehdä yhtään mitään. Aivan kuin se olisi näyttänyt, "Kato mitä mä osaan, tää on super kivaa!". Kuormalava oli sille ilmeisesti uusi juttu, sillä sitä se pysähtyi haistelemaan ja ihmettelemään, ennen kuin uskalsi tulla sen yli. Renkaalle nousemista olemme tehneet kerran aiemmin, jonka se selvästi muisti, sillä mennessämme renkaalle se kiipesi sille ennen kuin kerkesi kissaa sanoa. Rengas ja silta olivat selvästi sen suosikkeja. Jakkara oli sille entuudestaan tuttu juttu, sillä sitä olemme treenanneet monesti aiemminkin.


Olin ensin ajatellut touhuta vain maasta käsin, mutta kun Frosti osoittautui super innokkaaksi, ajattelin, että se jaksaisi touhuta lopuksi hieman selästä käsin, joten hain sille suitset. Kokeilimme sekä rengasta, että siltaa selästä käsin, joka onnistui todella hyvin. Olen koettanut renkaalle nousua selästä käsin kerran aiemminkin, mutta silloin se ei onnistunut. Nyt Frosti nousi siihen reippaasti iman mitään ongelmia. Otimme vielä muutaman tölttipätkän, jonka jälkeen kävimme vielä maasta käsin lyhyellä kävelylenkillä aivan pihapiirin tuntumassa.


Vaikka Hepokuuselan hevoset ovat yleisesti ottaen avoimempia kuin muut tapaamani hevoset, vaikutuin Frostin avoimuudesta kuvaajaamme kohtaan. Koska kuvaaja ei ole hevosihmisiä, hän ei ole koskaan saanut hevosista tai muustakaan sellaista käsitystä kuin muualla ratsastavat. Hän ei siis ajatellut asioita niin kuin ehkä ratsastuskoulussa ratsastava, vaan osasi olla Frostille läsnä ja kohdata sen omana itsenään. Vaikka hän ei olekkaan käsitellyt hevosia, hän kuitenkin antoi Frostin haistella itseään ja rapsutteli tätä kaulalta. Jos minulla olisi ollut kamera, olisin ikuistanut sen hetken. Frosti oli niin avoin ja utelias ja siitä huomasi, että se viihtyi ystäväni seurassa. Oli ihanaa katsella heidän välistä näkymätöntä yhteyttään<3

Ystäväni ajatuksia ja mietteitä hevosiin ja Hepokuuselassa käymiseen liittyen löytää täältä.

Miksi hevosta saa lyödä?

Tällä viikolla on vietetty eläintenviikkoa. Aiheena ovat olleet tänä vuonna hevoset ja kivulla hallitseminen. Aihe on jakanut paljon mielipiteitä, mutta minusta kampanja oli aika onnistunut. Toki se saattaa tuoda hieman negatiivisen kuvan hevosharrastuksesta niille ihmisille, jotka eivät lajia harrasta. Aihe on kuitenkin itselleni todella tärkeä, joten ajattelin kertoa omia mielipiteitäni ja kokemuksiani hevosten väkivaltaisesta käsittelystä. Olen pohjustanut tekstiä jonkin verran Katariina Alongin Leijonasydän-blogiin, mutten ole kopioinut mitään suoraan, vaan olen kertonut joitain asioita omin sanoin.

Ihmiset luulevat usein, että osaavat tulkita hevosta. He tietävät, että luimistava hevonen on vihainen ja valppaalla hevosella on korvat hörössä. Mutta jos he oikeasti ymmärtävät hevosen tunnetiloja, miksi he rankaisevat hevosta, joka pelkää? Miksi he luulevat, että hevonen "temppuilee" ja "testaa"? Miksi he lyövät ja potkivat hevosia?


Ennen kuin siirryin Hepokuuselaan, läpsin itsekin hevosia "rangaistukseksi" esim. näykkimisestä. Nykyään en voisi edes kuvittellakkaan lyöväni hevosta. En edes taputa hevosta kovin lujaa, mielummin rapsutan ja kehun äänellä. Jos joku sanoo minulle, että jokin hevonen "testaa", ensimmäinen ajatukseni on, että hevosella on tähän jokin hyvä syy esim. pelko tai luottamuksen puuttuminen. Minulle tulee myös sellainen olo, että meillä on tämän henkilön kanssa aivan eri lähtökohdat, eikä hän välttämättä ymmärrä minun mielipidettäni asiasta, joten jätän mainitsematta, että mielestäni hevoset eivät "testaa". Hevonen ei myöskään tahallaan "temppuile" tai "kiusaa" ihmistä. Sen käytökseen on aina jokin hyvä syy. Hevonen ei koskaan ole tahallaan ilkeä, mutta jos ihminen kohtelee sitä ilkeästi ja epäoikeudenmukaisesti, hevonen vastaa käytökseen samalla mitalla. Tämän takia hevosta ei pitäisi käsitellä esim. vihaisena.


Tätä hevosiin kohdistuvaa väkivaltaa näkee usein. Yleensä taustalla on ihmisen oppima tapa, jonka ajattelee jollain lailla toimivan. Tähän sisältyy myös hevosten potkiminen ja ohjista repiminen. Jos hevonen ei vastaa pohkeeseen, sitä saatetaan potkaista kantapäillä kylkiin. Hevosta myös mahdollisesti lyödään raipalla. Etenkin jääräpäisillä poneilla ratsastavilla saattaa olla hyvinkin raju tapa ratsastaa. Olen itsekin paukuttanut monen ponin kylkiä ja lyönyt niitä raipalla. Silloin se ei ollut mitenkään erikoista eikä sitä tajunnut kyseenalaistaa. Toki käytän nykyäänkin raippaa, mutta se ei ole rangaistusväline, enkä lyö sillä hevosta, vaan tarvittaessa kosketan sillä hevosen lautaselle huomautukseksi. Mutta nyt, kun miettii, miksi hevosia saa lyödä ja potkia? Miksi se on aivan normaalia ja oikeutettua? Jos löisin vaikka koiraa, se olisi eläinrääkkäystä. Moni varmasti juoksisi puolustamaan tätä viatonta koiraa. Mutta miksei sama päde hevosiin? Sitä tuskin saan koskaan selville, mutta aion pitää huolta etten itse kohtele hevosia väkivaltaisesti. Koska hevonen on iso eläin, ei ehkä tule ajatelleeksi, että se on siitä huolimatta erittäin herkkä. Se tuntee jopa kärpäsen laskeutumisen selälleen. Siitä huolimatta hevosen "rankaisemiseen" käytetään väkivaltaa ja kipua. Itse olin aikanani todella "jääräpäisen" ponin hoitaja ja ratsastin sillä usein. Myönnän kohdelleeni tätä ponia ja monia muita hevosia todella epäreilusti ja olen aivan varmasti aiheuttanut niille myös kipua. Hepokuuselassa olen kuitenkin oppinut paljon hevosten käyttäytymisestä ja sen myötä olen myös oppinut kohtelemaan niitä paremmin. Frosti saattaa olla kentällä ratsastaessa tylsistynyt ja kulkea tämän vuoksi todella hitaasti. Sitä ei kuitenkaan saa reippaammaksi paukuttamalla sen kylkiä tai näpäyttämällä raipalla. Kokemuksesta tiedän, että siihen riittää vatsalihasten jännittäminen ja oikeanlainen hengittäminen. Toki sekään ei aina toimi, mutta tarvittaessa kosketan Frostia raipalla, joka riittää huomautukseksi, jotta se keskittyisi siihen, mitä olemme tekemässä.


Vaikka tekstistä taisi tulla liian yleistävä, en tarkoita, että kaikki toimisivat hevosten kanssa tällä tavoin. Tiedän paljon hevosihmisiä, jotka eivät toimi hevosten kanssa väkivaltaisesti. En siis halua yleistää, vaikka tekstistä yleistävä tulikin. Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa kellekkään pahaa mieltä, vaan halusin tuoda omia ajatuksiani aiheesta esille. Kertokaa toki omia ajatuksianne aiheesta tai kampanjaan liittyen :)