Sivut

lauantai 8. lokakuuta 2016

Ihana, ihanampi, Frosti!

Viime tiistaina olin taas puuhailemassa Frostin kanssa. Tuskailin viimeviikolla kuvaajan ja kuvamateriaalin puuttumista. Niin sitten kävi, että satuin kysymään jaksaisiko kukaan kaverini lähteä meitä kuvaamaan ja kappas, halukkaita olikin useampi kuin yksi! Sain siis kerrankin kuvaajan mukaan. Kuvaajaksi lähtenyt kaverini ei itse ole hevosihmisiä, mutta olemme silti kiertäneet kaikennäköisissä hevostapahtumissa ja hän on ollut katsomassa ratsastustuntejani, kisojani ym. Hepokuuselassa hän ei ollut aiemmin käynyt.


Koska emme päässet maaston (mikä ei tosin haittaa, sillä vaihtelu virkistää), päätin työskennellä Frostin kanssa maasta käsin. Frosti tykkää valtavasti erilaisista agilityjutuista, joten se oli aivan super innoissaan päästessään touhuamaan. Tehtävinä meillä oli rengas, silta, jakkara ja kuormalava. Frosti oli alkuun ihmeissään, kun kentällä oli kanssamme Frostille tuntematon henkilö kameran kanssa. Aina välillä Frosti kävi moikkaamassa kuvaajaa ja teki hieman perusteellisempaa tuttavuutta tämän kanssa, raahatessani kuormalavaa kentälle. Frosti oli niin innoissaan, että ohjatessani sen siltaa kohti, se kiihdytti vauhtia, kiipesi sillalle ja peruutti siltä alas, ilman, että minun tarvitsi tehdä yhtään mitään. Aivan kuin se olisi näyttänyt, "Kato mitä mä osaan, tää on super kivaa!". Kuormalava oli sille ilmeisesti uusi juttu, sillä sitä se pysähtyi haistelemaan ja ihmettelemään, ennen kuin uskalsi tulla sen yli. Renkaalle nousemista olemme tehneet kerran aiemmin, jonka se selvästi muisti, sillä mennessämme renkaalle se kiipesi sille ennen kuin kerkesi kissaa sanoa. Rengas ja silta olivat selvästi sen suosikkeja. Jakkara oli sille entuudestaan tuttu juttu, sillä sitä olemme treenanneet monesti aiemminkin.


Olin ensin ajatellut touhuta vain maasta käsin, mutta kun Frosti osoittautui super innokkaaksi, ajattelin, että se jaksaisi touhuta lopuksi hieman selästä käsin, joten hain sille suitset. Kokeilimme sekä rengasta, että siltaa selästä käsin, joka onnistui todella hyvin. Olen koettanut renkaalle nousua selästä käsin kerran aiemminkin, mutta silloin se ei onnistunut. Nyt Frosti nousi siihen reippaasti iman mitään ongelmia. Otimme vielä muutaman tölttipätkän, jonka jälkeen kävimme vielä maasta käsin lyhyellä kävelylenkillä aivan pihapiirin tuntumassa.


Vaikka Hepokuuselan hevoset ovat yleisesti ottaen avoimempia kuin muut tapaamani hevoset, vaikutuin Frostin avoimuudesta kuvaajaamme kohtaan. Koska kuvaaja ei ole hevosihmisiä, hän ei ole koskaan saanut hevosista tai muustakaan sellaista käsitystä kuin muualla ratsastavat. Hän ei siis ajatellut asioita niin kuin ehkä ratsastuskoulussa ratsastava, vaan osasi olla Frostille läsnä ja kohdata sen omana itsenään. Vaikka hän ei olekkaan käsitellyt hevosia, hän kuitenkin antoi Frostin haistella itseään ja rapsutteli tätä kaulalta. Jos minulla olisi ollut kamera, olisin ikuistanut sen hetken. Frosti oli niin avoin ja utelias ja siitä huomasi, että se viihtyi ystäväni seurassa. Oli ihanaa katsella heidän välistä näkymätöntä yhteyttään<3

Ystäväni ajatuksia ja mietteitä hevosiin ja Hepokuuselassa käymiseen liittyen löytää täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti