sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Blogiexpo 2016

Sunnuntaina oli kauan odottamani päivä, blogiexpo 2016! Odotin tapahtumalta tosi paljon, enkä turhaan, nimittäin minulla oli aivan mahtava päivä. Olin mukana myös viimevuonna, mutten silloin vielä kirjoittanut blogia, vaan lähinnä halusin vain tavata blogien kirjoittajia. Vielä sunnuntai-aamuna kahdeksan aikoihin minulle onnistuttiin järjestämään ennakkopassi, mikä oli aivan huippua. Itse menin paikalle miltei heti yhdeltätoista ovien auettua. Ensimmäisenä valjasseppä Maija Airevuo kertoi ratsastajan mitoille sopivan satulan merkityksestä. Frostin kanssa en paljoa satulaa käytä, mutta aihe oli mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Olen kyllä kuullut paljon oikean kokoisen satulan merkityksestä hevoselle, mutta ratsastajalle mitoitetun satulan hyödyt olivat aivan uutta tietoa.


Maija kertoo ratsastajan mitoille sopivan satulan merkityksestä.

Bloggaajien hevostaitokilpailu

Maijan luennon jälkeen oli bloggaajien hevostaitokilpailu. Kilpailussa oli kaksi joukkuetta, jotka kilpailivat toisiaan vastaan. Mukana olivat mm. Kaktu, LinneaMira, OlgaSara ja Iida. Kilpailussa bloggaajien täytyi tunnistaa erilaisia esineitä, vastata kymmeneen hevosblogeihin liittyvään kysymykseen ja koota suitset mahdollisimman nopeasti. Kaktun joukkue voitti hevostaitokilpailun tiukasti 0,5 pisteellä. Kilpailu oli äärimmäisen tasainen ja ratkaiseva tehtävä oli suitsien kokoaminen, jonka Kaktun joukkue suoritti vain hieman toista joukkuetta nopeammin. Hevostaitokilpailun jälkeen oli ammattikuvaaja Wilma Hurskaisen luento kameran säätöjen vaikutuksesta kuviin. Vaikka olen omatoimisesti harjoitellut kuvaamista jo reilun vuoden, kaikki tieto tuli aivan uutena. En edes ollut koskaan kuullut mistään ISO-arvoista saatika eripaksuisten linssien vaikutuksesta :D Valokuvausta harrastavana ihmisenä odotin kovasti Wilman luentoa, joka olikin oikea tietopläjäys. Wilman luennon jälkeen oli vielä Antti Lehtilän luento treenimotivaatiosta, jonka jälkeen suuntasinkin suorinta tietä Sennin Kisamatkalla-banneripajaan.


Äärimmäisen hilpeä bannerin tekijä.

Blogipaneeli
Sennin kanssa loihdimme (tai siis Senni loihti ja kyseli mielipiteitäni, joita ei ollut :D) minulle uuden aivan mielettömän hienon ulkoasun. Vietinkin suuren osan loppupäivästäni Sennin, Katjan ja Jennin kanssa yhdessä naureskellen. Kirsi Ståhlbergin luento nettikäyttäytymisestä jäi minulta väliin, sillä teimme minulle uutta ulkoasua, mutta pääsin kuitenkin taas seuraamaan seuraavaa ohjelmanumeroa eli paneelikeskustelua, jossa olivat mukana Rosita, Aurora ja Sami. Keskustelun jälkeen vietin aikaani juttelemalla muiden paikalla olleiden bloggaajien kanssa. Viideltä alkoi taas minua erityisesti kiinnostanut ohjelmanumero eli blogipaneeli, jossa olivat mukana Kaktu, Katja, Petra ja Kaisa. Paneelia oli hauska seurata, ja etenkin Kaktun hemmottelusatulahuopa sai minut nauramaan :) Blogipaneelin jälkeen oli vielä parhaiden blogien palkitseminen. Itse luen vain muutamia blogeja, joten osa voittajablogeistakin oli minulle vieraita, mutta uskon, että palkinnot menivät oikeisiin osoitteisiin.
Voittajan on helppo hymyillä, etenkin, kun huomaa itseään kuvattavan :)
Perhe Vilandereiden hilpeä joukko. Itselläni olivat posket lähes repeämispisteessä nauramisesta, joten näyttää kuin irvistäisin, vaikka olinkin kuvanottohetkellä erittäin onnellinen tavattuani näin upeita ihmisiä :3
Kiitos kaikille tämän vuoden blogiexposta!!!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Kehittyminen valokuvaajana

Niin kuin olen kertonutkin, harrastan ratsastuksen ohessa valokuvausta. Sain ensimmäisen oman järjestelmäkamerani viime syksynä. Sitä ennen käytin kännykkäkameraa ja pientä digikameraa. Selailin tässä vanhoja kuvia ja huomasin, että olen kehittynyt valokuvaajana aivan valtavasti. Koska en ole turhan paljon kuvia täällä blogissa julkaissut päätin nyt tehdä tällaisen kuvapainotteisen postauksen, josta voitte itse vertailla kehitystä. Tässä on nyt ainoastaan niitä järjestelmäkameralla otettuja kuvia, joten ihan täydellistä käsitystä ei ehkä kehittymisestä saa kännykkäkuvien puuttuessa, mutta eiköhän sen huomaa tästäkin :)

Tässä on aivan ihka ensimmäinen järjestelmäkamerallani ottama kuva. Muistan kuinka olin hieman pettynyt, kun kuva ei ollutkaan niin laadukas kuin näkemäni järkkärillä otetut kuvat. Myöhemmin tajusin, että vika olikin kuvaajassa :D

Taidetta parhaimmillaan... Eikun mitä? Valotus on totaalisen karsea, eikä tämä nyt muutenkaan ole mitään silmiä hivelevää katseltavaa.

Tämä on jo huomattavasti parempi kuva ja tästä löytyy jo aavistus tunnelmaakin.

Mutta joukkoon mahtuu edelleen myös epäonnistuneita otoksia.

Kuvat ja kuvakulmat ovat kuitenkin muuttuneet paremmiksi ja käytän nykyään aika paljon erilaisia kuvakulmia, jotka tekevät kuvista elävämpiä ja mielenkiintoisempia.

Kesällä sain runsaasti harjoitusta ja valtavasti onnistuneita kuvia. Auringonlasku on mielestäni yksi ihanimmista kuvausaiheista.

Toisinaan kuvausaiheet vain yksinkertaisesti loppuvat kesken, jolloin tulee kuvattua kaikkea turhaa :D

Kesä oli valokuvausta ajatellen loistavaa aikaa ja kuvia tuli räpsittyä ihan reilulla kädellä (muutama tuhat kappaletta)

Tämä on tällä hetkellä yksi suosikkikuvistani. Joukkoon mahtuu kuitenkin edelleen ei niin hienoja otoksia, mutta kehitystä on tapahtunut valtavasti. En edelleenkään tiedä tai osaa käyttää suurinta osaa kamerani asetuksista ja etenkin pimeällä kuvaaminen on minulle mahdottomuus, mutta itse olen oppinut paljon kokeilemalla. Toivottavasti postaus oli kiva, vaikka se olikin hieman erilainen. Tietokonekin on tällä hetkellä käytössäni, joten sain vihdoin tämän postauksen tehtyä :)


lauantai 12. marraskuuta 2016

Ajan puute

Täällä blogissa on ollut taas vähän hiljaisempaa, sillä en pystynyt viimeviikolla kirjoittamaan blogia tietokoneella ja kaikki kuvamateriaali on tietenkin siellä, joten tähän postaukseen riivityt kuvat ovat aika onnettomia. Minulla on myös ollut muka kauheasti kaikkea, joten aikaakaan ei ole liiemmin ollut. Innostusta kirjoittamiseen kuitenkin on, joten kaikesta huolimatta päätin kertoa hieman minun ja Frostin kuulumisia. Tämä postaus on ollut tekeillä jo pidempään, joten osa tapahtumista on kirjoitettu jo yli viikko sitten. Ensiviikolla minulla on jälleen tämä samainen tietokonepulma, mutta koetan kirjoitella tänne silti parhaani mukaan.


Kaksi viikkoa sitten olin TET:issä Saarijärven Pokella tutustumassa luonnonvara-alaan. Majoituin viikon ajan asuntolassa. Olin mukana seuraamassa muutamaa oppituntia, mutta suurimmaksi osaksi sain hoitaa kaikenlaisia eläimiä. Kesäisin Saarijärvellä on auki Puuhapuisto Veijari, joka on siis pienille lapsille tarkoitettu touhuamispaikka. Puuhapuisto Veijarissa on myös matelijatalo, kotieläinpiha ym. Puiston sulkeutuessa kesän lopussa, eläimet tuodaan Pokelle opiskelijoiden hoidettavaksi. Opiskelijat saavat samalla harjoitella eri eläinten hoitamista. Toki Pokella oli muitakin kuin Puuhapuisto Veijarin eläimiä mm. lehmiä. Itse sain hoitaa eläimiä aika laidasta laitaan. Ensimmäisenä päivänä hoidin kaneja, toisen päivän olin kokonaan pieneläintalossa, jossa olivat matelijat, kilpikonnat ja linnut. Kahtena viimeisenä päivänä sain hoitaa ponia, aasia, alpakoita ja poroa. Sen lisäksi sain vielä käydä kävelyllä vuohien kanssa. Viimeisenä päivänä olin myös navetassa seuraamassa lehmien sorkkahuoltoa. Tykkäsin TET:istä tosi paljon ja oli kivaa tutustua eri eläinlajeihin ja niiden hoitoon. Suosikeikseni nousivat ehdottomasti kilpikonnat, joihin ihastuin aivan tyystin :)


Viimeviikon tiistaina pääsin taas pitkästä aikaa moikkaamaan Frostia, sillä syysloman ja TET-viikon vuoksi en ollut päässyt Hepokuuselaan kahteen viikkoon. Vaikka menin tallille jo neljältä, ilta pimeni niin nopeasti, että lähtiessämme maastoon oli jo pimeää. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja otimme muutaman vähän pidemmän laukkapätkän. Oli ihanaa laukata pitkästä aikaa huovalla vähän pidempiä pätkiä, sillä olen mennyt nyt hieman enemmän satulalla ja suurimmaksi osaksi olemme laukanneet vain ylämäkiä ratsastaessani huovalla. Frosti oli tosi innoissaan, kun pääsi menemään vähän lujempaa :) Se oli alusta saakka hieman normaalia reippaampi, muttei kuitenkaan mikään ylienerginen. Kävin moikkaamassa Frostia myös lauantaina, kun ystäväni pyysi minut kanssaan tallille.


Viime tiistaina lähdimme taas maastoon Frostin kanssa. Se on nyt päässyt menemään hieman reippaampia lenkkejä, joten sillä ei ollut ylimääräistä energiaa, vaan se kulki aika rennosti ja rauhallisesti. Päätimme ravailla pikkupätkän, sillä hevoset tuntuivat rennoilta, mutta kuitenkin motivoituneilta. Joku oli kuitenkin jättänyt maahan lumen alle kaapelia ja vetohevosena toiminut Risto kompastui kaapeliin kaksi kertaa, joten päätimme jättää ravaamisen väliin. Otimme kuitenkin kunnon laukkapätkän ja laukkasimme erään mäen päälle. Luulin, että Frosti ottaisi taas kunnon spurtin ja laukkaisi koko matkan aivan täysiä, mutta se laukkasikin rennon reippaasti ilman turhaa kiirettä ja ajoittain hidasti jopa vauhtia, jos polku oli hieman muhkurainen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan löysin taas rentouden huovalla laukatessa ja pystyin vain nauttimaan Frostin tasaisesta laukasta. Aiemmin olen ikään kuin takertunut Frostin ympärille koko jalan mitalta ja keskittynyt kyydissä pysymiseen, mutta nyt pidin jalat rentona enkä takertunut Frostin ympärille, jolloin minun ei tarvinnut edes tehdä mitään pysyäkseni liikkeen mukana. Minulle tämä on valtava edistysaskel, sillä tippumisen jälkeen en ole löytänyt huovassa enää tällaista rentoutta.