Sivut

lauantai 12. marraskuuta 2016

Ajan puute

Täällä blogissa on ollut taas vähän hiljaisempaa, sillä en pystynyt viimeviikolla kirjoittamaan blogia tietokoneella ja kaikki kuvamateriaali on tietenkin siellä, joten tähän postaukseen riivityt kuvat ovat aika onnettomia. Minulla on myös ollut muka kauheasti kaikkea, joten aikaakaan ei ole liiemmin ollut. Innostusta kirjoittamiseen kuitenkin on, joten kaikesta huolimatta päätin kertoa hieman minun ja Frostin kuulumisia. Tämä postaus on ollut tekeillä jo pidempään, joten osa tapahtumista on kirjoitettu jo yli viikko sitten. Ensiviikolla minulla on jälleen tämä samainen tietokonepulma, mutta koetan kirjoitella tänne silti parhaani mukaan.


Kaksi viikkoa sitten olin TET:issä Saarijärven Pokella tutustumassa luonnonvara-alaan. Majoituin viikon ajan asuntolassa. Olin mukana seuraamassa muutamaa oppituntia, mutta suurimmaksi osaksi sain hoitaa kaikenlaisia eläimiä. Kesäisin Saarijärvellä on auki Puuhapuisto Veijari, joka on siis pienille lapsille tarkoitettu touhuamispaikka. Puuhapuisto Veijarissa on myös matelijatalo, kotieläinpiha ym. Puiston sulkeutuessa kesän lopussa, eläimet tuodaan Pokelle opiskelijoiden hoidettavaksi. Opiskelijat saavat samalla harjoitella eri eläinten hoitamista. Toki Pokella oli muitakin kuin Puuhapuisto Veijarin eläimiä mm. lehmiä. Itse sain hoitaa eläimiä aika laidasta laitaan. Ensimmäisenä päivänä hoidin kaneja, toisen päivän olin kokonaan pieneläintalossa, jossa olivat matelijat, kilpikonnat ja linnut. Kahtena viimeisenä päivänä sain hoitaa ponia, aasia, alpakoita ja poroa. Sen lisäksi sain vielä käydä kävelyllä vuohien kanssa. Viimeisenä päivänä olin myös navetassa seuraamassa lehmien sorkkahuoltoa. Tykkäsin TET:istä tosi paljon ja oli kivaa tutustua eri eläinlajeihin ja niiden hoitoon. Suosikeikseni nousivat ehdottomasti kilpikonnat, joihin ihastuin aivan tyystin :)


Viimeviikon tiistaina pääsin taas pitkästä aikaa moikkaamaan Frostia, sillä syysloman ja TET-viikon vuoksi en ollut päässyt Hepokuuselaan kahteen viikkoon. Vaikka menin tallille jo neljältä, ilta pimeni niin nopeasti, että lähtiessämme maastoon oli jo pimeää. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja otimme muutaman vähän pidemmän laukkapätkän. Oli ihanaa laukata pitkästä aikaa huovalla vähän pidempiä pätkiä, sillä olen mennyt nyt hieman enemmän satulalla ja suurimmaksi osaksi olemme laukanneet vain ylämäkiä ratsastaessani huovalla. Frosti oli tosi innoissaan, kun pääsi menemään vähän lujempaa :) Se oli alusta saakka hieman normaalia reippaampi, muttei kuitenkaan mikään ylienerginen. Kävin moikkaamassa Frostia myös lauantaina, kun ystäväni pyysi minut kanssaan tallille.


Viime tiistaina lähdimme taas maastoon Frostin kanssa. Se on nyt päässyt menemään hieman reippaampia lenkkejä, joten sillä ei ollut ylimääräistä energiaa, vaan se kulki aika rennosti ja rauhallisesti. Päätimme ravailla pikkupätkän, sillä hevoset tuntuivat rennoilta, mutta kuitenkin motivoituneilta. Joku oli kuitenkin jättänyt maahan lumen alle kaapelia ja vetohevosena toiminut Risto kompastui kaapeliin kaksi kertaa, joten päätimme jättää ravaamisen väliin. Otimme kuitenkin kunnon laukkapätkän ja laukkasimme erään mäen päälle. Luulin, että Frosti ottaisi taas kunnon spurtin ja laukkaisi koko matkan aivan täysiä, mutta se laukkasikin rennon reippaasti ilman turhaa kiirettä ja ajoittain hidasti jopa vauhtia, jos polku oli hieman muhkurainen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan löysin taas rentouden huovalla laukatessa ja pystyin vain nauttimaan Frostin tasaisesta laukasta. Aiemmin olen ikään kuin takertunut Frostin ympärille koko jalan mitalta ja keskittynyt kyydissä pysymiseen, mutta nyt pidin jalat rentona enkä takertunut Frostin ympärille, jolloin minun ei tarvinnut edes tehdä mitään pysyäkseni liikkeen mukana. Minulle tämä on valtava edistysaskel, sillä tippumisen jälkeen en ole löytänyt huovassa enää tällaista rentoutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti