Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016

Vuosi on taas mennyt hirveän nopeasti ja tänäkin vuonna on kerennyt tapahtua kaikenlaista. Yksi isoimmista jutuista on ehdottomasti Frostin vuokraamisen aloittaminen. Sen lisäksi olen tutustunut moneen uuteen ihanaan ihmiseen ja päässyt käymään vaikka missä. Myös blogin aloittaminen on ollut iso juttu ja tätä on ollut kiva kirjoittaa. Pitkän tekstin sijaan päätin kuitenkin tiivistää kuluneen vuoden alla oleviin kuviin ja kuvateksteihin.

Aivan vuoden alussa meillä oli muutaman päivän hoidossa tällainen kotoaan eksynyt söpöläinen.

Pääsin myös kokeilemaan Frostin kanssa hiihtoratsastusta.

Kävin kevään aikana myös Tampereen hevosmessuilla.

Kesällä pääsin kahdelle kesäleirille: Marskin tallille ja Pykälämäen hevostilalle.

Pääsin myös Poriin parhaan ystäväni kanssa.

Lukuisten menojen ja reissujen vuoksi pidin kesän taukoa vuokraamisesta, mutta jatkoin Frostin kanssa puuhastelua taas syksyllä.

Myös valokuvausta on tullut harrastettua oikein urakalla, ja kuvia onkin siunaantunut tältä vuodelta useita tuhansia.


Onko mielessänne jotain, mitä voisin parantaa blogissa tulevana vuonna (esim. postauksia, ulkoasua, kuvia jne.) tai onko jokin tietty aihe, josta haluaisitte minun kirjoittavan postauksen? Kertokaa ehdotuksianne kommenteissa. Nyt haluan kiittää kaikkia blogini satunnaisia ja säännöllisiä lukijoita tästä vuodesta, ensivuoteen.

Hyvää uuttavuotta!
♡: Tiina & Frosti


perjantai 23. joulukuuta 2016

Frosti reipas

Aika on taas mennyt hirmuisen nopeasti ja huomenna on jo jouluaatto. Reippaana olen jo koristellut kuusen ja leiponut pipareita ja torttuja. Olen myös polttanut ahkerasti kynttilöitä. Lumen vähäisyyden vuoksi joulufiilikseni oli kuitenkin pitkään kateissa, mutta löysin sen onneksi viimetiistaina Frostin avustuksella. Näin talvisin Frostista löytyy aina uusi supervaihde. Frosti esittelikin sitä minulle pitkästä aikaa pari viikkoa sitten. Viimeksi näin tämän vaihteen lähes vuosi sitten ensimmäisellä vuokrauskerrallani. Tuntui kuin allani olisi ollut aivan eri hevonen. Frosti on siitä äärimmäisen mielenkiintoinen persoona, että siitä löytyy kaksi aivan ääripäätä: Toisinaan se jämähtää kentällä paikoilleen eikä suostu liikkumaan, mutta toisinaan sillä on maastossa aivan hirmuisesti virtaa, jolloin se luvan saadessaan päästelee menemään niin lujaa kuin vain pääsee. Frosti kuitenkin pitää ratsastajastaan hyvää huolta ja pysähtyy lähes välittömästi, jos ratsastaja meinaa jäädä matkasta. Pysähdys ei kuitenkaan ole mikään äkkipysähdys, vaan pehmeä ja hallittu. Frosti myös huomaa, milloin kyydissä on ratsastaja, jonka tasapaino ei ehkä ole vielä harjaantunut tarpeeksi. Tällöin Frosti jättää hurjimman vauhdin ja ilopomppunsa toiseen kertaan. Vaikkei minunkaan tasapainoni ole timanttinen, Frosti päästelee kanssani kuitenkin tuhatta ja sataa ja riehakkaimpina päivinä se saattaa esitellä mielenkiintoisia hyppelyliikkeitä. Silloinkin pomput ovat kuitenkin pieniä eikä niitä voi välttämättä kutsua edes pukeiksi.


Pari viikkoa sitten Frostin ollessa taas superreipas se teki omatoimisesti pieniä muutaman askeleen laukkapyräyksiä höystettynä pompuilla, kun se tajusi ettei pääsekään laukkaamaan. Ihan turvallisuussyistä ja oman epävarmuuteni vuoksi jätimme laukkaamisen pois ja tyydyimme muutamaan ravipätkään. Neljän yllättävän hyppelyn jälkeen tulin suosiolla alas ja kävelin loppumatkan Frostin kanssa maasta käsin. Viimeisen pellon kohdalla laitoin varmuudenvuoksi Frostille ohjat kaulalle, sillä aavistelin, että se saattaa laukata pellon poikki pihaan. Ja kuinka ollakaan Frosti lähti kuin nappi paidasta ja päästeli pukkilaukalla pihaan. Koska Frostilla oli niin hirmuisesti virtaa, ajattelin mennä vielä ottamaan kentälle muutamat laukat. Frosti kuitenkin säikähti jotakin jo ensimmäisen pätkän alussa ja olin äärimmäisen lähellä jäädä matkasta. Onnistuin kuitenkin takertumaan Frostin kaulaan, jolloin se pysähtyi välittömästi. Päätin siis jättää laukkailun ja kävellä muutaman kierroksen ennen kuin menimme takaisin pihaan.


Viimetiistaina Frostin reippaus oli kuitenkin tipotiessään. Koska tiet olivat aivan peilijäässä emme lähteneet maastoon. Myös kenttä oli liukas, joten päätin pitää Frostille perusteellisen hemmottelutuokion. Sillä Frosti on todellinen tukkajumala, minulla ei useinkaan ole erityisen suurta intoa sen hännän selvittelyyn. Nyt innostuin kuitenkin selvittämään hännän niin, että lopuksi sitä pystyi jopa kampaamaan. Perusteellisen harjailun ja jouhien selvittelyn jälkeen menin vielä hetkeksi pellolle. Frosti on tosi kankea ja sen on vaikea taipua, joten pyrin venyttelemään sitä lähes joka kerta. Siispä päätin venytellä sen kunnolla myös viimeksi. Tein myös luottamusharjoituksia eli laitoin Frostille narun kaulalle ja kävelin ympäri peltoa. Frosti seurasi kiltisti perässä turpa selkääni hipoen kuten yleensä. Tein kävellessäni paljon jyrkkiä käännöksiä ihan Frostin kankeutta ajatellen. Kokeilin myös opettaa sille paria uutta temppua, sillä Frosti rakastaa temppujen tekemistä ja se on nopea oppimaan. Vaikkei Frosti osannutkaan temppuja täydellisesti, se teki ne ensikertalaiseksi tosi hyvin. Lopuksi pidin vielä kunnon rapsuttelutuokion. Rapsutteluhetket ovat ehkä parasta, mitä Frostin kanssa voi tehdä. Nautimme niistä molemmat ja ne tuntuvat lujittavan luottamustamme. Frosti nautti hetkestä täysillä ja välillä se lepuutti turpaansa pääni päällä. Lähtiessäni takaisin pihaan annoin Frostin tulla vapaana perässäni. Aina rapsuttelun jälkeen Frosti on oikein ekstra ystävällinen ja rento. Olen lähes varma, että se tulisi syliini, jos mahtuisi :)


Hyvää ja rauhallista joulua meidän puolesta!

lauantai 17. joulukuuta 2016

Hevoset liikenteessä

Selasin Facebookia ja törmäsin kirjoitukseen, jossa eräs hevosenomistaja kertoi onnettomuudesta, joka hänelle oli sattunut kaksi viikkoa sitten. Kirjoitus herätti todella paljon ajatuksia, sillä se ei suinkaan ole ensimmäinen hevosten kanssa sattunut onnettomuus. Aihe on minulle sen verran tärkeä, että päätin kirjoittaa siitä postauksen.

Julkaisun kirjoittanut nainen oli ollut ystävänsä kanssa ajamassa hevosilla ison tien vartta Joulutapahtumaan. Sekä ohjastajien, että hevosten näkyvyydestä oli huolehdittu runsain heijastimin sekä valoin. Julkaisun mukaan ohjastajilla oli vuosien kokemus hevosilla liikenteessä liikkumisesta. Myös hevoset olivat julkaisun mukaan kokeneita, eivätkä ne säikkyneet turhia. Matkalla heihin oli kuitenkin törmännyt auto reilulla nopeudella. Törmäyksen seurauksena nainen oli lentänyt kärryistä ja lyönyt päänsä johonkin, jonka seurauksena hän sai aivotärähdyksen, nenämurtuman, kolhun sääreen sekä muistinmenetyksen. Myös toisen valjakon ohjastaja oli saanut osansa törmäyksestä, mutta molemmat ohjastajat selvisivät hengissä. Myös toisen valjakon poni selvisi vammoitta, mutta julkaisun kirjoittajan hevonen oli jouduttu pelastusyrityksistä huolimatta saattamaan vihreille niityille. Molempien ohjastajien kypärät olivat vaurioituneet ja toinen, jopa haljennut.

Minusta oli todella surullista lukea naisen kauniisti muotoilema kirjoitus. Tässä tilanteessa saattoi olla kyseessä vahinko, mutta on olemassa myös niitä, jotka tahallaan säikyttelevät hevosia liikenteessä. Viimeksi tänä syksynä etusivuni oli pullollaan kertomuksia siitä, kuinka usea autoilija oli typerällä käytöksellään aiheuttanut erilaisia vaaratilanteita. Vaikka ratsastajalta tai ohjastajalta löytyisi vuosien kokemus, ei siitä ole apua, kun ihmistä yli sata kertaa painavampi saaliseläin säikähtää.


Hepokuuselassa on runsaasti ihania metsäautoteitä, joilla ei ole liikennettä. Metsään päästäkseen on kuitenkin ylitettävä iso tie, jossa autot ajavat todella lujaa. Talvisin tie on myös todella liukas. Tiellä ei ole mikään hirveän vilkas liikenne, mutta siinä kulkee paljon rekkoja. Hepokuuselan hevoset ovat ylittäneet kyseisen tien lukuisia kertoja, mutta se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että autoihin tottuneetkin hevoset saattavat jonain päivänä säikähtää, jonka seurauksena saattaa olla paha onnettomuus.

Kerran jouduimme ratsastamaan hetken tien penkalla päästäksemme metsään. Vaikka hevoset ovatkin tottuneet autoihin, ne jännittävät hieman rekkoja, jonka vuoksi nousimme vaaratilanteen välttämiseksi pois selästä, kun huomasimme rekan tulevan meitä vastaan. Minun ja Frostin ainut hieman uhkaava tilanne oli, kun ylittäessämme tietä, koira alkoi yhtäkkiä haukkua tien toisella puolella olevalla aidatulla pihalla. Olimme Frostin kanssa jo tien puolessa välissä, mutta koiran yllättävä haukku säikäytti Frostin, jolloin se palasi salamannopeasti takaisin tien toiselle puolelle. Kenellekään ei sattunut mitään, mutta yllättävä tilanne säikäytti kuitenkin myös minut. Olen myös huomannut, että todella harva autoilija hidastaa nähdessään hevosen. Vaikka Frosti ei välitäkään autoista, minut valtaa aina pettymys, kun huomaan ettei autoilija aio hidastaa nähtyään hevosia. Muutaman kerran olen kuitenkin myös törmännyt kuskeihin, jotka ovat pudottaneet reilusti nopeutta meidät huomatessaan. Näille autoilijoille olenkin väläyttänyt aina äärimmäisen iloisen ja leveän hymyn, vaikka hidastaminen ei olekaan ollut välttämätöntä. Autoilijat eivät kuitenkaan voi tietää onko kyseessä säikky hevonen, joten olen ehdottomasti sitä mieltä, että autoilijan tulee kiireestään huolimatta hidastaa ratsukon kohdalla. Kukaan tuskin haluaa hevosta viereensä etupenkille.


Valitettavasti matkassa ei aina ole yhtä hyvää tuuria kuin alussa mainitsemani onnettomuuden henkilöillä. Eräs tuttavani menehtyi pudottuaan maastossa hevosen selästä. Myös tässä tapauksessa ratsastajan kypärä oli haljennut. Tyttö oli vielä hengissä, kun hänet kiidätettiin sairaalaan, mutta hän menehtyi sairaalassa saamiinsa vammoihin. En tiedä tarkkaan, miten tapahtumat etenivät, enkä ole asiasta tietäviltä halunnut siitä kysellä, mutta tapaus on kuitenkin todella surullinen. Vielä surullisemman onnettomuudesta tekee ratsastajan nuori ikä.

Valitettavasti onnettomuuksia sattuu eikä niille voi mitään, mutta onneksi näin pahat onnettomuudet ovat harvinaisia. Onnettomuuksia ei myöskään satu aina hevosten kanssa, vaan niitä voi sattua yhtä hyvin myös kävelytiellä kävellessä. Vaikka postaus olikin tällä kertaa näin vakavasta aiheesta, se on minulle sen verran tärkeä, että halusin kirjoittaa siitä postauksen. Meinasin kirjoittaa tästä aiheesta jo aiemmin, mutta kirjoittaminen vain venyi ja venyi. Nähtyäni alussa mainitsemani Facebook julkaisun päätin kuitenkin vihdoin kirjoittaa tästä aiheesta. Kertokaa kommenteissa, mikäli tämä postaus herätti teissä jonkinlaisia ajatuksia tai olette itse joutuneet vaaratilanteeseen liikenteessä.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Uusia tuulia

Postausväli on taas venähtänyt, mutta sen sijaan, että pahoittelisin sitä hirmuisesti tai kertoisin, miksei postausta ole tullut pitkään aikaan, menen suoraan asiaan. Kaksi viikkoa sitten Hepokuuselassa järjestettiin joogaa ratsastajille, ja koska olen aika innokas kokeilemaan kaikkea uutta, päätin tietysti osallistua. En ole mikään notkea, vaikka minulta tanssitaustaa löytyykin, mutta joogaamiseen ei tarvittu mitään erityistä notkeutta, vaan liikkeet tehtiin oman osaamisen ja notkeuden mukaan. Minun lisäkseni paikalla oli joogaopettaja ja kaksi joogaajaa, joten ryhmä oli aika pieni, mutta minusta se ei ollut mitenkään huono asia. Joogaaminen oli todella mielenkiintoinen kokemus ja menen varmasti uudestaan, jos kyseinen tapahtuma järjestetään Hepokuuselassa, mutta mitään joogatuntia en aio lähteä varaamaan. Joogaamisen lisäksi pääsin eräällä valinnaiskurssillani kokeilemaan myös spinningiä. Spinning oli minusta tosi kivaa, vaikka pyörän satula olikin kova ja polkiessa tuli älytön hiki :D Spinningistä innostuin jopa sen verran, että voisin jopa harkita spinning-tunnille menemistä.


Frostin kanssa olemme käyneet maastossa erilaisilla reiteillä ja kokoonpanoilla. Viimemaanantaina olin taksvärkissä Hepokuuselassa. Siivosin tallin perusteellisesti sekä autoin iltatallissa. Maanantaina olivat myös Hepokuuselan jouluun valmistujaiset, joten pääsin myös leipomaan pipareita ja syömään puuroa. Tapasin myös suuren osan Hepokuuselan nuorisoporukasta. Tunsin ennestään heistä vain muutaman, mutta niin kuin usein, tutustuin taas tosi kivoihin uusiin ihmisiin. Tiistaina lähdimme jo päivällä maastoon, sillä pääsimme liikkeelle kerrankin valoisan aikaan. Vaikka pakkasta olikin aika reilusti, se ei menoa haitannut, ja tallille päästyämme sekä ripseni, että hevoset olivat aivan kuurassa. Teimme normaalia pidemmän reissun ja otimme paljon ravi ja laukkapätkiä. Frosti oli tietysti aivan innoissaan ja retki oli muutenkin todella ihana. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, joten myös metsässä oli erityisen kaunista. Otin myös kameran mukaan tallille, joten sain taas tosi kivaa kuvamateriaalia, joka on harvinaista varsinkin näin talvisin, kun aurinko laskee jo neljältä.


Niin kuin moni on varmasti huomannut, blogiin on taas tullut hieman uusia muutoksia. Minulla on aika usein tapana löytää bloggerista kaikkia uusia hienoja ominaisuuksia, ja innostun vähänväliä tekemään blogiin pientä hienosäätöä :) Uusimpia muutoksia ovat Kirjoittaja-välilehti sekä sivupalkista löytyvä kuvaus. Kirjoittaja-välilehdellä on tarkempaa tietoa minusta, jos jotakuta kiinnostaa, millainen ihminen tätä blogia oikein kirjoittaa. Myöhemmin blogiin ilmestyy luultavasti samanlainen esittelysivu myös Frostista, muttei siitä sen enempää ;)