lauantai 17. joulukuuta 2016

Hevoset liikenteessä

Selasin Facebookia ja törmäsin kirjoitukseen, jossa eräs hevosenomistaja kertoi onnettomuudesta, joka hänelle oli sattunut kaksi viikkoa sitten. Kirjoitus herätti todella paljon ajatuksia, sillä se ei suinkaan ole ensimmäinen hevosten kanssa sattunut onnettomuus. Aihe on minulle sen verran tärkeä, että päätin kirjoittaa siitä postauksen.

Julkaisun kirjoittanut nainen oli ollut ystävänsä kanssa ajamassa hevosilla ison tien vartta Joulutapahtumaan. Sekä ohjastajien, että hevosten näkyvyydestä oli huolehdittu runsain heijastimin sekä valoin. Julkaisun mukaan ohjastajilla oli vuosien kokemus hevosilla liikenteessä liikkumisesta. Myös hevoset olivat julkaisun mukaan kokeneita, eivätkä ne säikkyneet turhia. Matkalla heihin oli kuitenkin törmännyt auto reilulla nopeudella. Törmäyksen seurauksena nainen oli lentänyt kärryistä ja lyönyt päänsä johonkin, jonka seurauksena hän sai aivotärähdyksen, nenämurtuman, kolhun sääreen sekä muistinmenetyksen. Myös toisen valjakon ohjastaja oli saanut osansa törmäyksestä, mutta molemmat ohjastajat selvisivät hengissä. Myös toisen valjakon poni selvisi vammoitta, mutta julkaisun kirjoittajan hevonen oli jouduttu pelastusyrityksistä huolimatta saattamaan vihreille niityille. Molempien ohjastajien kypärät olivat vaurioituneet ja toinen, jopa haljennut.

Minusta oli todella surullista lukea naisen kauniisti muotoilema kirjoitus. Tässä tilanteessa saattoi olla kyseessä vahinko, mutta on olemassa myös niitä, jotka tahallaan säikyttelevät hevosia liikenteessä. Viimeksi tänä syksynä etusivuni oli pullollaan kertomuksia siitä, kuinka usea autoilija oli typerällä käytöksellään aiheuttanut erilaisia vaaratilanteita. Vaikka ratsastajalta tai ohjastajalta löytyisi vuosien kokemus, ei siitä ole apua, kun ihmistä yli sata kertaa painavampi saaliseläin säikähtää.


Hepokuuselassa on runsaasti ihania metsäautoteitä, joilla ei ole liikennettä. Metsään päästäkseen on kuitenkin ylitettävä iso tie, jossa autot ajavat todella lujaa. Talvisin tie on myös todella liukas. Tiellä ei ole mikään hirveän vilkas liikenne, mutta siinä kulkee paljon rekkoja. Hepokuuselan hevoset ovat ylittäneet kyseisen tien lukuisia kertoja, mutta se ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että autoihin tottuneetkin hevoset saattavat jonain päivänä säikähtää, jonka seurauksena saattaa olla paha onnettomuus.

Kerran jouduimme ratsastamaan hetken tien penkalla päästäksemme metsään. Vaikka hevoset ovatkin tottuneet autoihin, ne jännittävät hieman rekkoja, jonka vuoksi nousimme vaaratilanteen välttämiseksi pois selästä, kun huomasimme rekan tulevan meitä vastaan. Minun ja Frostin ainut hieman uhkaava tilanne oli, kun ylittäessämme tietä, koira alkoi yhtäkkiä haukkua tien toisella puolella olevalla aidatulla pihalla. Olimme Frostin kanssa jo tien puolessa välissä, mutta koiran yllättävä haukku säikäytti Frostin, jolloin se palasi salamannopeasti takaisin tien toiselle puolelle. Kenellekään ei sattunut mitään, mutta yllättävä tilanne säikäytti kuitenkin myös minut. Olen myös huomannut, että todella harva autoilija hidastaa nähdessään hevosen. Vaikka Frosti ei välitäkään autoista, minut valtaa aina pettymys, kun huomaan ettei autoilija aio hidastaa nähtyään hevosia. Muutaman kerran olen kuitenkin myös törmännyt kuskeihin, jotka ovat pudottaneet reilusti nopeutta meidät huomatessaan. Näille autoilijoille olenkin väläyttänyt aina äärimmäisen iloisen ja leveän hymyn, vaikka hidastaminen ei olekaan ollut välttämätöntä. Autoilijat eivät kuitenkaan voi tietää onko kyseessä säikky hevonen, joten olen ehdottomasti sitä mieltä, että autoilijan tulee kiireestään huolimatta hidastaa ratsukon kohdalla. Kukaan tuskin haluaa hevosta viereensä etupenkille.


Valitettavasti matkassa ei aina ole yhtä hyvää tuuria kuin alussa mainitsemani onnettomuuden henkilöillä. Eräs tuttavani menehtyi pudottuaan maastossa hevosen selästä. Myös tässä tapauksessa ratsastajan kypärä oli haljennut. Tyttö oli vielä hengissä, kun hänet kiidätettiin sairaalaan, mutta hän menehtyi sairaalassa saamiinsa vammoihin. En tiedä tarkkaan, miten tapahtumat etenivät, enkä ole asiasta tietäviltä halunnut siitä kysellä, mutta tapaus on kuitenkin todella surullinen. Vielä surullisemman onnettomuudesta tekee ratsastajan nuori ikä.

Valitettavasti onnettomuuksia sattuu eikä niille voi mitään, mutta onneksi näin pahat onnettomuudet ovat harvinaisia. Onnettomuuksia ei myöskään satu aina hevosten kanssa, vaan niitä voi sattua yhtä hyvin myös kävelytiellä kävellessä. Vaikka postaus olikin tällä kertaa näin vakavasta aiheesta, se on minulle sen verran tärkeä, että halusin kirjoittaa siitä postauksen. Meinasin kirjoittaa tästä aiheesta jo aiemmin, mutta kirjoittaminen vain venyi ja venyi. Nähtyäni alussa mainitsemani Facebook julkaisun päätin kuitenkin vihdoin kirjoittaa tästä aiheesta. Kertokaa kommenteissa, mikäli tämä postaus herätti teissä jonkinlaisia ajatuksia tai olette itse joutuneet vaaratilanteeseen liikenteessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti