Sivut

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Vaihtelu virkistää

Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa ajotunnilla. Ajotunti järjestettiin Aamuyön hevostilalla Korpilahdella. Paikka oli minulle ennestään tuttu, sillä olen käynyt siellä leirillä noin kolme vuotta sitten kesällä. Pidän paikasta todella paljon, mutten ole käynyt siellä pitkään aikaan, sillä olen kasvanut jo liian isoksi shetlanninponeille. Ajotunti oli kuitenkin loistava tilaisuus oppia ajamaan ja päästä pitkästä aikaa touhuamaan pikkuponien kanssa. Odotin etenkin entisen leirihoitsuni Teron näkemistä. Ponien jako meni mielestäni aivan nappiin, sillä sain kuin sainkin ajettavakseni Teron, jota olin hiljaa mielessäni toivonut.

(Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, kännykkäkamerani ei ole mitään huippulaatua)

Tilan omistaja varoitti minua Teron mahdollisista ilopukeista, mutta kahta pientä peräpäännostoa lukuun ottamatta, Tero oli oikein nätisti. Minua kieltämättä hieman jännitti lähteä elämäni ensimmäistä kertaa ajamaan ilman, että kyydissä istuisi joku, johon voisi tarvittaessa turvautua. Jännitys katosi kuitenkin nopeasti ja pidin ajolenkistä aivan valtavasti. Ajaminen oli huomattavasti helpompaa kuin ratsastaminen, ja ponia oli helpompi hallita kärryiltä käsin. Tero kuunteli minua tosi hyvin ja teki juuri kuten pyysin. Tero oli aika reipas, joten höpöttelin sille kaikenlaista. Alkuun tuntui hassulta olla ainut, joka jutteli ponille, kun muut istuivat kärryissään ihan hiljaa. Aika pian höpöttely alkoi kuitenkin tulemaan ihan luonnostaan, enkä oikeastaan edes kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota. Pääsimme menemään kaikkia askellajeja ja lopussa menimme muutaman hieman reippaamman laukkapätkän, pysyäksemme muiden perässä.


Lenkki kesti noin tunnin, ja vaikka Tero olikin sen päätteeksi aivan hiestä märkä, se meni koko matkan tosi reippaasti, eikä näyttänyt minkäänlaisia merkkejä väsymyksestä. Tero oli tosi ihana ajaa, vaikka se ei olisi jaksanut alussa millään odottaa, että päästäisiin lähtemään, vaan touhusi kaikenlaista. Menen ehdottomasti uudelleen, jos ajotunteja järjestetään jatkossakin (ja toivon tietysti Teroa :D). Tällä seudulla ei tietääkseni ole yhtään toista tallia, joka järjestäisi tämän kaltaista toimintaa, joten ajomatkaa kertyy hieman reilusti, mutta minua se ei ainakaan haittaa. Oli tosi kiva päästä touhuilemaan pitkästä aikaa pikkuponien kanssa, vaikka olenkin jo liian pitkä mennäkseni niiden selkään. Opin myös ajotunnilta juuri sen mitä halusin: ajamaan ja valjastamaan. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan ajamista ja tutustumaan Aamuyön hevostilaan!


tiistai 10. tammikuuta 2017

365 päivää rakkautta

Tänään on kulunut tasan 365 päivää siitä, kun aloin vuokrata Frostia. Vuodessa on kerennyt tapahtua kaikenlaista, mutta ehdottomasti parasta on meidän välille kehittynyt luottamus, jota on rakennettu pikkuhiljaa. Kun vuosi sitten aloin vuokrata Frostia, yhteiselomme ei lähtenyt aivan parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, sillä jo aivan ensimmäisellä vuokrauskerrallani putosin Frostin selästä maastossa ja seurauksena oli laukkakammo. Siitä on kuitenkin onneksi jo päästy eroon, ja olemmekin laukkailleet toisinaan menemään aika hurjaakin vauhtia. Olen myös oppinut tuntemaan Frostin ja ennakoimaan sen tekemisiä. Vuosi on mennyt tosi nopeasti ja tuntuu kuin olisin vasta aloittanut Frostin vuokraamisen. Siitä on tullut minulle tosi tärkeä ja iso osa elämääni.


Nyt vuotta myöhemmin, kun aloin miettimään perustelua sille, miksi valitsin vuokrahevosekseni juuri Frostin, minua hieman huvittaa. Halusin nimittäin kaverikseni rauhallisen ja täysin maastovarman hevosen, jonka kanssa voisin touhuta kaikenlaista. Ja kyllähän Frosti aika rauhallinen alkuun olikin (mikäli mainitsemaani ensimmäistä vuokrauskertaa ei lasketa). Luottamuksen rakennuttua Frosti kuitenkin esitteli minulle myös turbovaihteensa ja jätti hissuttelun, luottaen siihen, että pysyisin kyydissä hurjimmassakin vauhdissa. Se ei kuitenkaan ole huono asia, ettei Frosti ollutkaan mikään pystyyn kuollut laiskamato, vaan päinvastoin! Minusta on aivan ihanaa, kun Frosti innostuu ja painelee menemään sata lasissa.


Niin kuin jo mainitsin, olemme kerenneet touhuta yhdessä kaikenlaista. Suurimmaksi osaksi olemme maastoilleet tai tehneet kentällä juttuja maasta käsin, mutta olemme myös kokeilleet hiihtoratsastusta ja osallistuneet Katariinan kurssille. Olen huomannut, ettei kenttä ole Frostin lempipaikka (ellei luvassa ole agilityä, josta Frosti pitää valtavasti), mutta olen kutenkin pari kertaa onnistunut kaivelemaan sille takataskusta hieman motivaatiota myös kenttätyöskentelyyn. Sillä ei kuitenkaan ole hirveästi merkitystä, mitä teemme, sillä minulle tärkeintä on vain saada olla Frostin kanssa. Touhuaminen riippuu ihan päivästä ja molempien fiiliksestä. Toisinaan tekee hirveästi mieli reippaalle maastolenkille, mutta toisinaan haluamme vain olla ja pitää molempien rakastaman rapsutteluhetken.


Frostin kautta olen myös oppinut tämän luonnonmukaisen tavan toimia ja olla hevosten kanssa. Olen myös tutustunut Hepokuuselan ihananaan porukkaan ja saanut sitä kautta uusia ystäviä. Muutamat ovat myös kertoneet minulle huomanneensa välillämme olevan luottamuksen ja eräs, jopa sanoi, ettei Frosti ole muiden vuokraajiensa kanssa yhtä reipas kuin minun. Itse en osaa sanoa tuohon oikein mitään, sillä en ole nähnyt Frostia muiden vuokraajiensa kanssa. Frosti on yksi Hepokuuselan suosituimmista hevosista, joten sillä kyllä faneja ja vuokraajia riittää. Minulle sillä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä, kunhan minäkin saan viettää palleroiseni kanssa aikaa :)


Lomat ovat olleet kaikkein vaikeimpia, kun olen joutunut olemaan erossa Frostista. Varsinkin kesälomalle lähtö oli vaikeaa, sillä tiesin etten näkisi Frostia koko kesänä. Loman jälkeen on kuitenkin aina todella ihanaa nähdä Frosti pitkästä aikaa. Ensikesänä pääsen luultavasti useammin Frostia moikkaamaan, mutta en osaa vielä sanoa mitään varmaksi.


Frostin vuokraamisen aloittaminen on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista päätöksistä. Toinen haaveeni oli esteratsastajaksi ryhtyminen ja myöhemmin kilpaileminen, mutta onneksi hylkäsin haaveen ja päädyin Frostiin. Frosti on opettanut minulle paljon enemmän kuin yksikään muu hevonen.


Vaikka koulun alettua kiirettä ja väsymystä on ollut tavallista enemmän, halusin kuitenkin kirjoittaa jonkinlaisen postauksen "vuosipäivämme" kunniaksi. Samasta syystä julkaisen myöhemmin myös Frostista oman esittelysivun, josta löytyy lisää tietoa Frostista.