Sivut

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Vaihtelu virkistää

Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa ajotunnilla. Ajotunti järjestettiin Aamuyön hevostilalla Korpilahdella. Paikka oli minulle ennestään tuttu, sillä olen käynyt siellä leirillä noin kolme vuotta sitten kesällä. Pidän paikasta todella paljon, mutten ole käynyt siellä pitkään aikaan, sillä olen kasvanut jo liian isoksi shetlanninponeille. Ajotunti oli kuitenkin loistava tilaisuus oppia ajamaan ja päästä pitkästä aikaa touhuamaan pikkuponien kanssa. Odotin etenkin entisen leirihoitsuni Teron näkemistä. Ponien jako meni mielestäni aivan nappiin, sillä sain kuin sainkin ajettavakseni Teron, jota olin hiljaa mielessäni toivonut.

(Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, kännykkäkamerani ei ole mitään huippulaatua)

Tilan omistaja varoitti minua Teron mahdollisista ilopukeista, mutta kahta pientä peräpäännostoa lukuun ottamatta, Tero oli oikein nätisti. Minua kieltämättä hieman jännitti lähteä elämäni ensimmäistä kertaa ajamaan ilman, että kyydissä istuisi joku, johon voisi tarvittaessa turvautua. Jännitys katosi kuitenkin nopeasti ja pidin ajolenkistä aivan valtavasti. Ajaminen oli huomattavasti helpompaa kuin ratsastaminen, ja ponia oli helpompi hallita kärryiltä käsin. Tero kuunteli minua tosi hyvin ja teki juuri kuten pyysin. Tero oli aika reipas, joten höpöttelin sille kaikenlaista. Alkuun tuntui hassulta olla ainut, joka jutteli ponille, kun muut istuivat kärryissään ihan hiljaa. Aika pian höpöttely alkoi kuitenkin tulemaan ihan luonnostaan, enkä oikeastaan edes kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota. Pääsimme menemään kaikkia askellajeja ja lopussa menimme muutaman hieman reippaamman laukkapätkän, pysyäksemme muiden perässä.


Lenkki kesti noin tunnin, ja vaikka Tero olikin sen päätteeksi aivan hiestä märkä, se meni koko matkan tosi reippaasti, eikä näyttänyt minkäänlaisia merkkejä väsymyksestä. Tero oli tosi ihana ajaa, vaikka se ei olisi jaksanut alussa millään odottaa, että päästäisiin lähtemään, vaan touhusi kaikenlaista. Menen ehdottomasti uudelleen, jos ajotunteja järjestetään jatkossakin (ja toivon tietysti Teroa :D). Tällä seudulla ei tietääkseni ole yhtään toista tallia, joka järjestäisi tämän kaltaista toimintaa, joten ajomatkaa kertyy hieman reilusti, mutta minua se ei ainakaan haittaa. Oli tosi kiva päästä touhuilemaan pitkästä aikaa pikkuponien kanssa, vaikka olenkin jo liian pitkä mennäkseni niiden selkään. Opin myös ajotunnilta juuri sen mitä halusin: ajamaan ja valjastamaan. Suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan ajamista ja tutustumaan Aamuyön hevostilaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti