Sivut

perjantai 5. toukokuuta 2017

Noora Ehnqvistin avoin kurssi: ensimmäinen kurssipäivä

Viime kesänä kävin Katariina Alongin Riding with Connection- kurssin, josta kirjoitin tällaisen samantyylisen kolmiosaisen postaussarjan (postaukset löytyvät täältä). Koska vaihtelu virkistää ja halusin kokeilla jotain uutta, päätin osallistua tällä kertaa Nooran avoimelle kurssille, sillä sitä oli kehuttu tosi paljon. Ajattelin ensin säästää voimia ja kirjoittaa viikonlopusta yhden ison postauksen, mutta totesin, että asiaa on yksinkertaisesti liikaa yhteen postaukseen.

Noora Ehnqvist on Suomessa syntynyt, mutta ulkomailla asuva hevosten kanssa kommunikointiin ja vuorovaikutukseen perehtynyt nainen, joka mm. pitää kursseja ja ohjaa ihmisiä kohtaamaan hevosiaan. Nooran opetustyyli perustuu kuuntelemiseen ja ohjaamiseen oikeassa suhteessa. Noora opettaa myös kehotietoisuutta ja ehkä samalla myös vähän psykologiaa. Niin kuin Noora itse sanoi, hän ei yritä aivopestä ketään tiettyyn ajatusmaailmaan, vaan jokainen saa päättää itse, minkä haluaan uskoa, ja minkä päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Silti Nooran puhetapa on niin aito ja uskottava, että itse uskoin helposti joka sanan. Olen vissiin aika helposti aivopestävissä :D


Kurssi alkoi perinteisesti jutteluiltapäivällä, jossa käytiin läpi kurssin sisältöä, kurssin asioita teoriassa ja tutustuttiin toisiimme. Minun oli tarkoitus ottaa muistiinpanovälineet mukaan, mutta niinhän siinä kävi, että ne pääsivät unohtumaan. Päätin kuitenkin kirjoittaa asiat ylös puhelimen muistiinpano- sovellukseen, mutta itse tykkään enemmän raapustaa asioita kynällä paperille. Eipä se kuitenkaan maailmaa kaatanut ja tästä selvisin ilman kynää ja paperia. Kurssiporukka vaikutti (taas) ihan älyttömän kivalta, ja siinä uskaltaa tuoda itsensä ja omat mielipiteensä hyvin esille. Olen tosi ihmisläheinen tyyppi ja tykkään ihan älyttömästi uusien ihmisten tapaamisesta, joten minusta kaikki yhteiset juttutuokiot sekä uusien että vanhojen ystävien kanssa ovat älyttömän kivoja ja saan niistä tosi paljon irti. Minulle tuli aivan yllätyksenä jo esittäytyessä pintaan nousseet tunteet. Pakko sanoa etten olettanut kovinkaan tunteellista esittäytymiskierrosta, mutta jostain syystä liikkeellä oli paljon roskia, joita eksyi silmiini oikein urakalla.

Olen pienestä asti pelännyt itseni esittelemistä ja esitelmien pitämistä, mutta kuluneen kevään aikana olen päässyt siitä irti. Pakko sanoa, että olin aika ylpeä itsestäni, kun pystyin tänään olemaan rohkeasti oma itseni ja esittäytymään ilman jännittämistä. Joillekin tämä saattaa olla ihan mitätön juttu, mutta tämmöiselle entiselle hiirulaiselle se on aikamoinen saavutus.


Opin tänään ihan älyttömästi uutta, mutta yritän kertoa kaiken lyhyesti, jottei tästä tule aivan hirmuisen pitkä ja tylsä postaus. Nooran kursseilla tärkeintä on, että sekä ihmisellä että hevosella on hyvä olla ja molemmat nauttivat siitä, mitä tehdään. Noora ei halua kutsua ihmistä johtajaksi tai asettaa tätä johtavaan asemaan, vaan tarkoitus olisi tehdä asiat yhdessä hevosen kanssa. Toki ihminen näyttää tarvittaessa suuntaa, mutta myös hevosen mielipiteitä on tärkeä kuunnella.

Nooran lähtökohtana on, että kaikki hevoset ovat hyviä. Joskus ihmisen toiminta on kuitenkin aiheuttanut niiden sulkeutumisen tai agressiivisuuden hevosesta riippuen. Hevoset, joita kutsumme "ongelmahevosiksi" ovat vain hevosia, jotka yrittävät huutaa. Kaikki pureminen, potkiminen ja muu agressiivisuus on niiden viimeisimpiä keinoja yrittää saada ihminen tajuamaan, etteivät ne tahdo tehdä ihmisten vaatimia juttuja tai totella heidän "kurinpito"keinojaan. Onnellinen hevonen taas hakeutuu ihmisen seuraan ja nauttii tehtävien tekemisestä. Se saattaa jopa pyytää yhdessä puuhastelua ja toivottaa ihmisen tervetulleeksi selkäänsä. Tällaisen suhteen saavuttamiseksi täytyy kuitenkin osata olla läsnä ja kuunnella hevosta. Pelkkä suorittaminen ja tehtävien tekeminen ei riitä. Onnellinen hevonen uskaltaa myös olla haavoittuvainen, joka on tärkeä taito myös ihmisille. Se saatetaan usein mieltää negatiiviseksi, mutta Noora painotti haavoittuvaisuuden olevan todellisuudessa voimavara.


Yksi keskeisistä asioista oli läsnäolo. Se ei ole tiedostamista, että pitäisi olla läsnä. Läsnäolo on tiedostamisen sijaan tunne. On kuitenkin mahdotonta olla kokoajan läsnä, mutta Noora rohkaisi antamaan itselleen anteeksi, mikäli liukuu läsnäolon tunteesta pois. Se on ihan luonnollista, eikä siitä saa syyttää itseään.

Asiaa olisi vielä vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän tässä ollut tarpeeksi pohdittavaa tältä erää. Itsekin alan olla aika väsynyt ja huomenna on kuitenkin aikainen herätys. Lisään tähän loppuun vielä Nooran lauseen, jonka ymmärtäminen ei ole aivan helppoa, mutta jonka sanoma on sitäkin tärkeämpi:

"Opastan hevostani opastamaan minua opastamaan hevostani"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti